Sosiaalisen toiminnan perusta

Teoksen Sosiaalisen toiminnan perusta (Gaudeamus, 2011; ISBN 978-952-495-191-3) ovat toimittaneet Tuija Kotiranta, Petteri Niemi ja Raili Haaki. Teoksen takakannen mukaan kirja on tarkoitettu ennen kaikkea sosiaalialan ammattilaisille, tutkijoille ja opiskelijoille. Väittäisin silti, että myös ihan maallikkoa kirja kiinnostaa, sillä sosiaalinen toiminta on osa ihmisyyttä, ja lisäksi teema valottaa yhteiskunnan olemassaolon ylipäätään.

Kustantajan sivuilla sanotaan kirjasta näin: "Ihmiset ovat luonnostaan ja välttämättä sosiaalisia, mutta sosiaalisuuden muodot vaihtelevat eri aikoina ja eri paikoissa. Sosiaalisen toiminnan perusta -teoksessa osoitetaan, kuinka monin tavoin inhimillinen toiminta, yhteisöllisyys ja hyvinvointi ovat sidoksissa sosiaalisuuteen ja kasvavat siitä."

Tämä maininta sai kiinnostumaan teoksesta, ja jälleen kiitos Helmet-järjestelmälle siitä että "kansalaisten tietohuoltoa" toteutetaan myös tämän kaltaisten teosten kautta.

Kirjan alussa pohditaan sosiaalisen historiaa ja nykytilaa, ja jännittävä oli se havainto miten termin käyttö on vähentynyt viime vuosikymmeninä: "Sosiaalihallitus ja sosiaalialan tutkimus ja kehittäminen ovat siis korvautuneet hyvinvoinnilla."

Ilmiö ei koske vain Suomea: "Vastaava sosiaalityön, sosiaalipalvelujen ja sosiaalihuollon käsitteiden vähittäinen syrjäytyminen on aiemmin tapahtunut Britanniassa ja Yhdysvalloissa."

Sosiaalinen perinteisessä merkityksessään näyttää kadonneen: "Nyt eletään kilpailukyky-yhteiskunnassa, jossa arvostetaan kilpailukykyä, taloudellista tehokkuutta ja tuottavuutta ja yksityistä vastuuta."

Eerik Lagerspetz kirjoittaa sosiaalisesta ontologiasta: "Näkemykseni mukaan sosiaalisen todellisuuden viimekätisenä perustana ovat jaetut asenteet. Palatkaamme rahan tarkasteluun. Kun hyväksyn tietynlaiset objektit rahaksi, oletan niistä yhtä ja toista. Ennen kaikkea, oletan että myös muut jäsenet siinä yhteisössä, jossa elän, yleisesti hyväksyvät nuo objektit rahaksi."

Jaetut asenteet viittaavat (implisiitisesti) toisiinsa: "Tällaiset jaetut asenteet voivat olla toiminnan osittaisia perusteita. Jos uskon muiden ajavan tien oikeaa puolta, se on hyvin painava peruste ajaa itsekin oikeaa puolta."

Tähän liittyen muistui mieleen aamuinen kokemus, kun takaa tuleva auto lähti ohittamaan liikennevaloissa olevaa autoletkaa vasemmalta puolelta, vastaantulevien kaistalta, kääntyäkseen myöhemmin vasemmalle pienelle tielle. Kyseinen autoilija oletti, että valo ei tänä aikana vaihdu vihreäksi, eli toisin sanoen edestäpäin ei tule autoja sinä aikana kun hän rikkoo normaalia käytäntöä.

Anneli Anttonen pohtii hoivan sosiaalisia merkityksiä: "Jos tavoitellaan nykyistä kattavampaa ansiotyön yhteiskuntaa, ikääntyneiden hoivaa on tuettava paljon enemmän. Eläkeiän myöhentäminen johtaa pakostakin puolisohoivan vähenemiseen tai tilanteeseen, jossa ikääntyneet työntekijät joutuvat samaan aikaan huolehtimaan työstä ja hoivasta."

Niinpä, asiat kytkeytyvät toisiinsa. Kun eläkeiän nostoa perustellaan sillä, että tarvitaan lisää resursseja yhteiskunnan pyörittämiseen, samalla tarvitaan lisää resursseja eläkeikää lähenevien hoivatyöhön, kun he eivät työssä ollessaan itse tähän kykene.

Jouko Kajanoja ja Robert Hagfors pohtivat "hyvän kehää", esittäen päättelyketjun jonka mukaan "keskeinen tekijä Pohjoismaiden korkean sosiaalisen pääoman ja yhteiskunnallisen menestyksen takana on historiallisesti suhteellisen varhain synnytetty koko kansaa kattava ja koko kansaa yhdistävä alkeiskoulutusjärjestelmä". Toki kehää voi lähteä kulkemaan jostakin toisestakin kohdasta, mutta sitä ei voine kieltää, ettei koulutuksella olisi ollut suurta menestystä Suomenkin menestykselle.

Kirjan lopussa Eero Hyvönen pohtii sosiaalista hengen ja hyvyyden näkökulmasta: 'Sosiaalisen ytimen ymmärtäminen edellyttää "ihminen on vain" -ajattelusta luopumista. Ihminen on aina myös, aina jotain enemmän. Ihmisellä on ajatus tai toive toisenlaisesta tai paremmasta, ja vain siksi hän kykenee näkemään myös oman todellisuutensa epäkohdat."

Yhteenveto: Hieno kirja!