Epäkelpo aines

Armeijaan sijoittuvia novelleja, sitä tarjoaa Janne Huilajan kokoelma Epäkelpo aines (Karisto, 2011). Ja taitoa, sitä Huilajalla on: nämä tekstit eivät koreile eivätkä temppuile, niissä on suoran välittömän kokemuksen tunnetta.

Mikä kirjassa on silmiinpistävää on kuvauksen vähäeleisyys; on oikeastaan vaikea löytää mistään sellaista kohtaa jota tekisi mieli osoittaa ja sanoa: tuo on nerokasta. Mutta sanat ovat eläviä, ja kerronta, varsinkin dialogi, on verrattoman tuoretta.

Otetaan tähän kuitenkin yksi näyte: "Tyhjensimme pullon ja Sorsa livautti kuoren kuusenjuureen, käski meidän pärjäillä ja lähti. Katselin sen rentoa menoa ja poltimme vielä tupakat, mutta sitten Hettula vilkaisi kelloaan ja sanoi, että puolen tunnin kuluttua sytytetään rannassa kokko. Lähdimme hiljakseen sinnepäin ja noukimme mennessämme Kaukosen mukaan lavan reunalta. [...] Suurta kokkoa katsellessa tuli mieleen toissajuhannus kun naapurin Perttiä oli lyöty jokirannassa puukolla niin että siltä oli ollut vähällä lähteä henki."

Armeija, nurrten miesten elämänjakso, jossa eri tavoin elämäänsä elävät ihmiset joutuvat yhteen. Armeijassa on alikessu joka ottaa silmätikukseen eikä koskaan hellitä. Mutta siellä on myös yhdessä olemisen henki, joka kantaa vaikeuksissa.

Kelpaa tätä lukea!