Maailmanparantaja

Kalle Isokallion veijariromaani Maailmanparantaja (Tammi, 2011) ei ole järin syvällinen, mutta hauska se kyllä on, ja kohtalaisen sujuvasti kirjoitettu. Yrityksensä myynyt teollisuusneuvos Perttu Korhonen päättää parantaa maailmaa, tai ainakin yhden suomalaisen kunnan elämää, ja tästäkös sitten opittavaa riittää, puolin ja toisin.

Isokallio veistää huumoria niin EU-poliitikoista kuin suomalaisista virkamiehistäkin. Osansa saavat kuntien verojärjestelmä ja kaiken maailman elinkeinotukea tarjoavat instanssit.

Mukavia heittoja löytyy moneen suuntaan, vaikkapa konsultteihin: "Luulee vielä saaneensa toimeksiannon kyvykkyytensä ansiosta eikä armosta."

Mainio oli se kohta missä ranskalainen EU-virkamies Jean Pierre päätti saada haltuunsa Nurmelan kunnassa kehitetyn ohjelmistoinnovaation: "Suomalaiset oat kyllä osaavia kun pitää saada aikaan jotain monimutkaista, mutta onnettomia kun se on vietävä markkinoille. Vai muistaako kukaan yhdenkään suomalaisen hajuveden nimeä? Tai käsilaukun? Niitäkin kuulemma tehdään jossain päin Suomea. Me ranskalaiset sen sijaan ymmärrämme markkinointia, röyhisti Jean Pierre rintaansa. Kuka muu pystyy myymään pullotettua kraanavettä kahdenkymmenen euron litrahintaan, Kiinassa valmistettuja keinonahkaisia naisten käsilaukkuja tuhannella eurolla ja pilalle asti siniseksi homehtunutta juustoa viidensadan euron kilohintaan?"

No, oli kirjassa tyhjäkäyntiäkin, ja muutama sivu jäi pelkän silmäyksen varaan, mutta mukavan piristävä lukukokemus kaiken kaikkiaan. Kirjan paras hahmo oli kuitenkin Taimi-koira, tai ainakin kuvaukseltaan uskottavin.