Kerjäläinen ja jänis

Että näinkin voi romaanin kirjoittaa! Kyllä sai ihmettelemään tämä Tuomas Kyrön kirja Kerjäläinen ja jänis (Siltala, 2011; ISBN 9789522340689). Karheaa kerrontaa, enkä olisi uskonut että tämmöinen sillisalaatti tyylejä voisi toimia, mutta kyllä se toimii; minut kirja vei mukanaan ihan liikuttuneeksi asti.

Ja vaikka kirjan nimessä on jänis, kyllä se kani on, semmoinen joka Töölön puskista löytyi Romanian slummista Suomeen tulleen Vatanescun kumppaniksi. Ja melkoinen spektaakkeli siitä syntyy kun mies ja kani kulkevat ympäri Suomea, niin Lappiin marjoja poimimaan kuin taikurin apulaisiksi yöjunaan.

Kyrö sekoittaa tyylilajeja mielin kielin, esimerkkinä venäläinen gangsteri Jegor Kugar, jonka sisäinen dialogi kuulostaa paikka paikoin Björn Wahlroosilta, sillä rationalisointia ja tuottavuutta tarvitaan suojelubisneksessäkin.

Kyrö purkaa nykysuomalaisuutta karikatyyrimaisesti, sanan käytön virtuoosina, jonka hahmotelmissa on puolet tuskaa, puolet naurua. Tämmöisiä kohtaloita, tämmösessä Suomessa: tulemmeko keskenämme toimeen kuin ihmiset?

Käänteitä riittää, ei vähiten siinä vaiheessa kun päästään tutun populistisen poliitikon nahkoihin, rekvisiittana jalkapallojoukkueen sininen kaulaliina. Miten pitkälle voi kerjäläisen ja jäniksen - anteeksi, kanin - matka johtaa?

"Hyvä pallo kiertää." "Ihminen on pallo. Välillä tyhjä, pumppaamalla täyttyy."

Hauskalla tavalla Kyrö kierrättää "palloa", ja kuinkas käykään, populistisesta puolueesta kuoriutuu aidosti kansainvälisyyteen suuntautunut, maahanmuuttomyönteinen puolue, joka voittaa vaalit toisensa jälkeen ja samalla pistää maailmanpolitiikan kuviot uuteen uskoon.

Niin, ja hauskasti Kyrö ottaa mukaan myös sosiaalisen median kuviot, sen läpinäkyvyyden joka tulee siitä kun se mikä tapahtuu välittömästi näkyy yhteisömediassa. Ja tuomalla tämän puolen esiin ikään kuin rivien välissä Kyrö taitavasti hyödyntää some-kulmaa kerronnassaan, sortumatta kikkailemaan sosiaalisen median detaljeilla.

Tästä kirjasta löytyy nyky-Suomen koko kuva, tai ainakin riittävä kuva Suomesta olennaisimman ymmärtämiseen. Ja vaikka kirjoittaja ei haudanvakavasti tarinaansa kerrokaan, niin ihan riittävästi tässä kirjassa, kaikessa lämpimässä huumorissaan, on myös vakavaa viestiä kansakunnan tilasta.

"Hyvä kani kiertää, voisimme ajatella."