tiistai 29. marraskuuta 2011

Järjen valossa - elämänviisautta filosofiasta

Eero Ojasen pieni kirja Järjen valossa - elämänviisautta filosofiasta (Kirjapaja, 2011; ISBN 9789522471468) on sisällönsä puolesta iso kirja. Ojanen laittaa lukijan pohtimaan muun muassa suuren ja pienen kysymystä: "Mikrokosmos - joka voi olla esimerkiksi ihminen - onkin samalla makrokosmos eli koko suuri maailmankaikkeus."

Jos tuosta teemasta vielä jatkaisi: "Ihmisellä täytyy olla jokin ajatuksellinen tai henkinen yhteys koko maailman rakenteeseen, eihän sitä rakennetta muuten voisi ihmiskielellä ja ihmismielellä tavoittaa."

Ja jatketaan vielä: "[Ihminen] toimii parhaan ymmärryksensä mukaan, tähtää hyvään, tekee asioita paremmiksi - ja samalla ymmärtää, että hän itse ei sittenkään ole kaikkivaltias."

Pieniä asioita, isoja kysymyksiä, sitä on Ojasen kirja - ja filosofia.

Ojanen lainaa Epiktetosta: "Niin kuin maalitaulua ei aseteta siksi, että ammuttaisiin ohi, ei ole myöskään luontaista pahuutta." - Tämä on sen tyyppinen lause, jonka itse sivuuttaisin turhan abstraktina, mutta Ojanen löytää tästä kysymyksen hyvyyden olemuksesta - ja päätyy tuossa jo aiemmin lainatun kaltaiseen ajatuskulkuun: "[O]leminen, tämä elämä itse, se on koko ajan suuntautumista johonkin."

Ja ihmisyydestä, lyhyesti: "Tule siksi mitä olet." Tämä ajatus pysäytti, kun sitä rupesin miettimään. "Ihmisyys on yhtä aikaa tosiasia ja ihanne. […] [I]hmisyys on aina myös vaatimus."

Ja Sokrates, joka teki itsemurhan valtion tuomittua hänet kuolemaan, vaikka olisi voinut paetakin: "Sian tai typeryksen onnellisuuden ylittävä onnellisuus on sen tajuamista, että ihminen kuuluu valtioon. […] Valtio olen minä, olisi Sokrates voinut sanoa."

Taloudesta Ojanen löytää sanottavaa, alkaen siitä että talous-sana saa alkunsa talosta, siis "huushollista", oman talouden hoitamisesta. Ekonomia eli kreikan oikonomia tarkoittaa juuri tätä. Mutta talous on väline, ei päämäärä, kuten nykyään tunnutaan ajattelevan. Ojanen viittaa Aristoteleen sanomisiin: "[A]jatus, että talous olisi jokin perusta, jonka pitää määrätä henkistä kulttuuria ja muita sen kaltaisia asioita, on järjenvastaista taikauskoa ja haihattelua. Rikkauksien tavoittelu tai niiden korostaminen johtaa helposti tällaisiin harhakuvitelmiin."

Entä sitten kauneus: "[Kun on nähnyt] kauneuden idean, siis kauneuden itsensä, niin sitä on helppo kokea ja tavoittaa lisää. Oikeastaan kauneus taitaa olla jonkinlaista myöntämistä. Sitä, että suostumme näkemään kauneuden ja yksinkertaisesti toteamaan, että tämä on kaunista."

Pieni suuri kirja!

2 kommenttia:

Metsätonttu kirjoitti...

Tykkään Ojasesta!

Juha Haataja kirjoitti...

@Metsätonttu: Tämä oli sen verran kiva lukukokemus että täytynee katsoa mitä muuta Ojaselta löytyy...