Linnut, elämäni harrastus

Kimmo Aulan kirja Linnut, elämäni harrastus (Kustantaja Laaksonen, 2011) kertoo lintuharrastuksen historiasta Helsingissä, eikä se kovin pitkä aikajakso olekaan, vähän yli sata vuotta. Kirjasta sanotaan, että se on "läpileikkaus Helsingin alueen lintuharrastajiin 1800-luvun lopulta nykypäivän bongareihin".

Kirjassa on teema-artikkeleja ja "kirjoittajien tarinoita", jotka kummatkin ovat kiinnostavia, ehkä nuo lintuharrastajien omakohtaiset tarinat kuitenkin niitä kaikkein mukavimpia lukea.

Lintuharrastus syntyi oikeastaan ihmisten vapaa-ajan myötä, samoihin aikoihin kun käsitys luonnosta muuttui vihamielisestä vastustajasta suojeltavaksi aarteeksi. Vielä 1900-alkupuolella lintuharrastajia oli vain muutama, mutta 1900-luvun loppua kohden linnuista tuli melkeinpä kaiken kansan harrastus.

Lintuharrastus kehittyi monimuotoiseksi, ja kehitykseen liittyy monia mielenkiintoisia juttuja, muun muassa se miten sorsa "kesytettiin" ja saatiin elämään kaupungissa, jolloin ihmiset saivat lähiympäristössään mukavia lintukokemuksia. Lintuja ruvettiin rengastamaan, mistä tuli ajan mittaan lintuharrastuksen eräänlainen selkäranka ja eräs lintuharrastukseen yleisesti yhdistetty piirre.

Ihan auvoista ei lintuharrastajien yhteiselo aina ollut. Kirjassa kerrotaan kerhotoiminnasta vuonna 1951, jolloin esitelmä keskeytyi yleisön häirintään, jopa siinä määrin, että syylliset "S ja P vapautetaan seuran jäsennyydestä". No, harvinaista tuollainen sentään on ollut!

Eräs teoksessa läpi juokseva teema on naurolokkien esiintyminen Helsingin alueella - sillä kun on suunnilleen samanlainen 150 vuoden aikajakso kuin lintuharrastuksellakin. Kanta kasvoi varsin suureksi, mutta nykyään laji on vähentynyt huomattavasti ja suuret yhdyskunnat ovat lähes kadonneet.

Mainio kirja - niin lintuharrastajille kuin linnuista muuten kiinnostuneille. Aika jännää, miten vähän aikaa olemme ymmärtäneet lintujen elämää, saati edes tienneet mitä lintulajeja Suomessa elää.