Sydän hihassa

Markku Kosken kirjassa Sydän hihassa (WSOY, 2011) on melkoinen väite etukanteen painettuna: "Markku Koski on Suomen ainoa autenttinen ajattelija." Tämä lainaus Peter von Baghilta istuu kyllä kirjaan, sillä autenttiselta se tuntuu, mutta Suomen ainoa… enpä tiedä.

Kirja sisältää lyhyehköjä kirjoituksia, joita en ihan esseiksi menisi nimittämään, vaikka niistä esseistinen tyyli kylläkin tulee mieleen, mutta jotain esseen ja pakinan ja kolumnin välimuotoa tässä on tavoiteltu. Ja mielenkiintoisista aiheista Koski kirjoittaa. Eikä hirveästi haittaa, että tekstien kirjoittamisesta on (mitä ilmeisimmin) joskus kulunut jo aikaa, sillä jälkiviisaushan on luontevinta viisautta.

Kirjoittajana Koski on varsin mukava, monelta kannalta asioita pohtiva, ja silloin tällöin hän lyö terävästi. Mielenkiintoisia ovat myös hänen muilta lainaamansa ajatukset, esimerkiksi tämä lause Gilles Deleuzelta: "Nykyajan rutto ei ole siinä, että meitä jotenkin estettäisiin kommunikoimasta, vaan sitä on nimenomaan merkityksettömien lausuntojen mieletön ylitarjonta."

Ja kyllä, Koski kirjoittaa merkityksellistä tekstiä, sellaista jossa on selvästi nähtävissä laaja sivistys ja tietopohja, joka auttaa arvottamaan nykyajan pintailmiöitäkin. Esimerkiksi Big Brother -formaatti muuttuu Kosken käsittelyssä suorastaan kiinnostavaksi - pitäisikö kyseistä sarjaa joskus vilkaista kun ei ole koskaan tullut tehtyä? (Niin vähän katson televisiota, useana päivänä viikossa en ollenkaan ehkä Pikku Kakkosta lukuunottamatta.)

Näin Koski: "Big Brother on oiva esimerkki nykytelevision suuntauksesta, jossa katsoja tyytyy siihen, ettei ruudussa tapahdu pitkään aikaan mitään. […] Se todellinen tapahtuminen sijoittuu talon ulkopuolelle, sillä yksinkertaisen ja tylsän perustuotteen rungon kylkeen on kasvatettu muhkea oheisaineistopahka."

Melusta myös löytyy sanottavaa: "[N]ykypäivän meluisimpia paikkoja ovat internetin keskustelusivut ja sanomalehtien yleisönosastot, joissa ei tietenkään keskustella, vaan pidetään meluisaa mieltä. Eivät ne perussuomalaisetkaan ole mitään hiljaisia jörriköitä, vaan inttävät ja änkkäävät kuin vanhat akat."

Ja sitten vielä: Koski perustelee uskottavan tuntuisesti, miksi Matti Vanhanen on kuin ilmetty "Clark Kent, joka muuntuu tarpeen tullen supersankariksi". Todisteaineistoa löytyy muun muassa Vanhasen pääkirjoituksista, joissa oli mukana "supersankarimaisia maailmanparannusideoita".