Mitä jos työelämä olisi täysin erilaista kuin tänään? Haasteen kaikille organisaatioille - ja niiden työntekijöille - esittävät Jason Fried ja David Heinemeier Hansson kirjassaan Rework - Tee työsi toisin (Atena, 2011; ISBN 9789517967051).
Teos on ilmestynyt suomeksi, mutta luin sen alkuperäiskielellä, ja harvinaisen mukava lukukokemus tämä olikin, sillä kirjoittajien teesit ovat suorasukaisia, provosoivia ja lähes täysin vailla johtamiskirjallisuuden jargonia.
Kirjoittajat työskentelevät 37signals-nimisessä yrityksessä, joka tarjoaa ketteriä verkkopohjaisia välineitä projektinhallintaan, asiakkuuksien hoitoon ja sen sellaiseen. Tämän yrityksen filosofiana on pysyä pienenä ja ketteränä ja kaikin keinoin vastustaa rönsyilyä ja kasvua kasvun vuoksi.
Kirjoittajat haastavat lukijansa samanlaiseen liiketoiminta-ajatteluun: mitä jos yrityksessä ei olisikaan tuhansia, satoja tai kymmeniä työntekijöitä - mitä jos kaksi tai kolme riittäisi? Tai vain yksi?
Kirjoittajilla on mainiota teesejä: "Kokoukset ovat myrkkyä", "Anna potkut työhulluille", "Tee pieniä päätöksiä", "Älä ole sankari" ja niin edelleen. Tervettä toisinajattelua!
Otetaanpa esimerkiksi työhulluus, jota pidetään jollakin tavalla sankarillisena. Kirjoittajat ovat toista mieltä: "Not only is this workaholism unnecessary, it's stupid. Working more doesn't mean you care more or get more done. It just means you work more. […] Workaholics wind up creating more problems than they solve."
Aika kova väite: työhullut ovat ongelma. Mutta kirjoittajat perustelevat väitteensä: "They try to fix problems by throwing sheer hours at them. They try to make up for intellectual laziness by brute force. This results in inelegant solutions. […] They even create crises. They don't look for ways to be more efficient because they actually like working overtime."
Siis eroon työhulluudesta ja työn sankaruudesta: "Workaholics aren't heroes. They don't save the day, they just use it up. The real hero is already home because she figured out a faster way to get things done."
Kirja on täynnä edellisen kaltaisia oivalluksia, muun muassa siitä miksi kokouksia pitää välttää kaikin keinoin ja miksi keskeytyksistä pitää päästä eroon - vaikka ottamalla käyttöön työpaikan "älä puhu kenellekään mitään -päivä".
Niin, ja isojen (ja vaikeasti muutettavien) päätösten sijaan pitää tehdä pieniä päätöksiä, sellaisia joissa on helppo korjata virheet, kun kasvojen menettämisen vaara on pieni ja kurssin korjaamiseen ei tarvita isoja toimenpiteitä.
Erinomainen, ajatuksia herättävä puheenvuoro!
Hyvää jatkoa
2 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti