Pysähdy - olet jo perillä

Tommy Hellsten on kirjoittanut kirjan oivalluksista hiljaisuuden äärellä: Pysähdy - olet jo perillä: 12 oivalluksen polku (Minerva, 2010).

Ihan ensiksi tekee mieli antaa vähän kritiikkiä. Kirjoittaja pomppii paikasta toiseen kertomassa niistä oivalluksista, joita saa hiljaisuuden äärellä: Santorini, Jurmo, Norjan vuonot, Utö, ja niin edelleen.

Miksi pitäisi mennä kaukaisiin paikkoihin hiljentymään; eikö sitä voi tehdä lähellä? Jo ekologisestakin näkökulmasta veneily pienillä saarilla tai moottoripyöräily Norjassa ei tunnu kovin kestävältä.

Mutta asiaa Hellstenillä on, liittyen irrottautumiseen suorittamisen oravanpyörästä: "[E]n voi luoda, ellen uudistu. […] [M]inun tulee olla yhteistyössä alitajuntani kanssa. Antaa sen tehdä työtä puolestani. Se tapahtuu, kun irrotan otteeni ja päästä kaiken menemään. Lopetan ponnistelun ja asioiden suunnittelun. Olen vain. Ja jos teen jotain, teen vain sellaista, josta suuresti nautin."

Tästä tulee mieleen "sukupolvi Z", joka tuntuu oivaltaneen jo luonnostaan jotain Hellstenin ajatuksista, siitä vapaudesta jota luominen edellyttää.

Hellsten muistelee isoäitiään Agnesta: "Elämä oli Utön pienessä kylässä voimakkaasti läsnä tässä ja nyt. Ja niin oli Agneskin. Jos hän perkasi kampeloita, hän perkasi kampeloita. Jos hän puhdisti verkkoja, hän puhdisti verkkoja. Hän ei perannut kampeloita mahdollisimman nopeasti päästäkseen verkkoihin käsiksi."

Olipa kerran sukupolvi, joka oli läsnä tässä ja nyt. Minne tämä taito katosi? "Oltiin aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan, siinä missä kullakin hetkenä oltiin. […] Oltiin perillä tässä hetkessä, muuta kuin ei ollut. Ja siinä oli hyvä olla."

Mainio kirja. Ehkä vähän levoton ja sisäisesti ristiriitainen, mutta sellaista on elämä. Ehkä sekin voi silti muuttua.