The Information - A History, A Theory, A Flood

James Gleick on kirjoittanut järkälemäisen kuvauksen informaation noususta modernin yhteiskunnan "elämänvirraksi": The Information - A History, A Theory, A Flood (Pantheon, 2011; ISBN 978-0375423727). Kirja on parasta tiedekirjallisuutta: yllättävä, ajatuksia herättävä, ja paneutuu sekä suuriin linjoihin että ihmisiin niiden takana. Ja sekin on hienoa, että länsimaiden lisäksi muiden kulttuurien keksinnöt nostetaan esiin.

Yllätyin muun muassa siitä, miten monta mutkaa tarvittiin ennen kuin meillä oli käytössämme nykyisen kaltainen sanakirja. Sanojen aakkostaminen, puhumattakaan sanakirjaan kuuluvien sanojen löytämisestä ja määrittelystä kun ei ole mikään itsestäänselvä asia. Mutta nykyään meillä on OED:n kaltaiset mammuttimaiset hakuteokset käytettävissä, jos tulee epäilyksiä siitä mitä jokin sana tarkoittaa.

Gleick kertoo babylonialaisten nuolenpääkirjoituksen (cuneiform) ratkaisemisesta, jossa lopulta matemaatikot löysivät avaimen: "It seemed like a task for mathematicians, anyway, and finally it was. They recognized geometric progressions, tables of powers, and even instructions for computing square roots and cube roots. [...] The babylonians computed linear equations, quadratic equations, and Pythagorean numbers long befor Pythagors. [...] Their mathematics seems to value computational power above all."

Vuonna 1972 Donald Knuth tutki babylonialaista tablettia ja huomasi, että se sisälsi algoritmin, ja kaiken huipuksi se päättyi toteamukseen "This is the procedure." Babylonialaisten algoritmeissa oli ohjeita, miten numerot sijoitetaan tiettyihin paikkoihin, miten numerosta otetaan kopioita, ja miten numero pidetään "muistissa". Aika lailla aikaansa edellä!

Kirjassa on monta, monta kiehtovaa tarinaa, esimerkiksi afrikkalaisista rummuista jotka välittivät viestejä nopeasti hyvin pitkiä matkoja. Käytetty koodaus sisälsi informaation virheenkorjauksen, tämäkin idea joka keksittiin uudelleen vasta paljon, paljon myöhemmin.

Mielenkiintoinen oli myös viittaus kiinalaisen Gongsun Longin kirjoituksiin. Long eli suunnilleen samoihin aikoihin Aristoteleen kanssa ja pohti sen kaltaisia kysymyksiä kuin "Voiko olla niin, että valkoinen hevonen ei ole hevonen?"

Äkkilukemalta tämä tuntuu omituiselta, mutta Long pohdiskeli kielen ja logiikan peruskysymyksiä, lähtien siitä että määritellään ensin väri "valkoinen" ja sitten muoto "hevonen". Mutta värin nimi ei ole sama asia kuin muodon nimi, joten valkoinen hevonen ei ole hevonen. Samoja asioita pohditaan aktiivisesti tänäänkin.

Charles Babbage ja Ada Lovelace saavat Gleickiltä minielämänkerrat, kuten hyvin sopii. Yhdessä tämä kaksikko keksi tietokoneen ja sen ohjelmoinnin perusperiaatteet. Jälleen kerran ennen aikaansa, sillä tietokone jäi rakentamatta senaikaisen tekniikan kehittymättömyyden vuoksi.

Mutta on kiehtovaa ajatella näin jälkeenpäin, miten Lady Lovelace kehitteli algoritmisia ideoitaan hypoteettista, mahdollisesti rakennettavaa tietokonetta varten, ohjelmoiden sitä.

Gleickin kirja on tupaten täynnä edellisen kaltaisia hienoja virstanpylväitä siitä miten informaation käsite keksittiin (tai syntyi) ja millaisia vaikutuksia sillä on elämäämme ollut. Ei mikään mitätön asia, eikä mitätön kirja.