Entä tähtein täällä puolen?

Juhani Suomi tölväisee monen montaa suomalaista poliitikkoa kirjassaan Entä tähtein täällä puolen? (Siltala, 2011; ISBN 9789522340856). Mutta toisaalta kirja on herkkä ja hienotunteinen, ja kertoo vaikeista hetkistä elämän varrella, lapsuudesta aikuisuuteen. Mitä tästä pitäisi ajatella?

No, ainakin on syytä nauttia Suomen kyvystä käyttää kieltä. Nämä sanat vain osuvat toisiinsa kuin olisivat aina olleet näin. Selkeää, iskevää kerrontaa, mutta toisaalta myös sopivalla tavalla jutustelevaa, polveilevaakin paikka paikoin.

Kirjan luvut lähtevät liikkeelle jostain nurkasta, esimerkiksi jouluaatosta perheen parissa, yön hiljaisista hetkistä, ja siitä alkavat muistikuvat edetä, vyöryä, monenlaisiin suuntiin. Mutta aina tuntuu siltä, että ohjakset ovat kirjoittajalla hallussa, tarina etenee kohti sitä oivallusta, välähdystä menneestä tai nykyisestä, jota hakemassa ollaan.

Jännää kyllä, Suomi aikoinaan mietti laulajaksi ryhtymistä, mutta lopulta heittäytymiseen ei riittänyt rohkeutta ja äänen harjoittaminen jäi.

Presidentti Ahtisaaresta Suomella on käsitys, joka kohdettaan ei mairittele, ja ilmeisesti asiaan ollaan vielä palaamassa myöhemmin, sillä Suomi lupaa kertoa miten Nobelin rauhapalkinto oikein Ahtisaarelle järjestyikään.

Mutta rahan perässä juoksemisesta Suomi jo tässä kirjassa Ahtisaarta kurittaa: "[H]armiton ja leppoisa ulkokuori kätki taakseen vahvasti omanarvontuntoisen ja samalla laiskanpulskean egon, jonka suurin intohimo kohdistui omista taloudellisista eduista huolehtimiseen ja niiden maksimoimiseen."

Toinen yllätys oli Suomen innostus Lappiin - kovin kokeneelta eränkävijältä hän ei vaikuta, mutta Lappi selvästi kiehtoo, sinne tekee mieli.

Kiinnostava kirja, ja toivoa sopii että jatkoa piisaa: näitä on mukava lukea. Harvoin saa näin suorasta sanomisesta Suomessa nauttia.