Taas se on täällä, valokuvauskilpailun sato: Vuoden luontokuvat 2011 - Suomen luonnon vuodenkierto (Suomen Luonnonvalokuvaajat ry / WSOY, 2011; ISBN 978-951-0-38211-0). Jos on aiemmin näitä kirjoja lukenut ja katsellut, tietää mitä odottaa. Oikeastaan mikään ei hirveästi muutu vuodesta toiseen: värikylläisiä kuvia, harvinaisia kohteita, parhaiden reseptien mukaan sommiteltuina.
Mutta vaikka tämän kirjan ihan kiinnostuksella läpi selasinkin, en siitä jaksanut innostua, en edes teema-artikkeleista, jotka tuntuivat jotenkin puhdittomilta, päälleliimatuilta.
Kirjassa on kyllä muutama valokuva, joista kovasti tykkäsin, tosin ei sarjoissaan ykköspalkintoja voittaneiden joukossa. Teknistä näppäryyttä löytyy, mutta muusta en tiedä.
Parhaiten minua puhutteli Mika Honkalinnan "Ruskalumi", joka oli saanut kunniamaininnan. Tässä oli jotain sellaista spontaania luontokokemusta jota arvostan. Ja teollisen tuntuista luontokuvien tehtailua, sitä kovasti vierastan.
Mutta komea kirjahan tämä on, hyvin painettu hyvälle paperille, ei siinä mitään. No, valokuvakisat ovat oma asiansa. Sitten on kaikki se muu valokuvaus, se joka ei palkintoja voita mutta ehkä jonkin hitusen todellisesta maailmasta kiteyttää.
Tekstit
47 Autopaikat ovat paljon metroa suurempi investointi
3 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti