Urpo ja Turpo avaruudessa

Hannele Huovi ja Jukka Lemmetty vievät nallekaksikon tutkimaan avaruuden ihmeitä kirjassa Urpo ja Turpo avaruudessa (Tammi, 2011; ISBN 978-951-31-5860-6). Vanhin tytär piti kirjaa tosi kivana, keskimmäisen mielestä se taas oli tylsä. Ja itse nautin siitä kovasti.

Tämä kirja liikkuu samoissa teemoissa kuin Tatun ja Patun avaruusseikkailu, josta kirjoitin aiemmin. Mutta siinä missä Tatu ja Patu eivät juuri piitanneet suuruusluokista tai muista tieteellisistä tosiasioista, Urpo ja Turpo lukevat avaruuskirjaa ja pohtivat sellaisia kysymyksiä kuin mistä kaikki sai alkunsa ja mitä suhteellisuusteoria on. Ja kaikkea tätä värittää lempeä huumori, joka saa hymyn naamalle.

Urpo on se, joka innostuu avaruudesta, ja vaikka Turpo ei ensin usko siihen että maa on pyöreä, niin vahingossa lattialle pudonnut kukkaruukku saa uskomaan painovoimaan: lattia veti kukkaruukun luokseen.

Niin, entä kysymys siitä mistä kaikki sai alkunsa. Näin se menee:

- Mistä kaikki on saanut alkunsa, Urpo mietti.

- Minut ainakin ompeli joku mustatukkainen nainen, Turpo sanoi.

- Mutta se ihan ensimmäinen karhu? Urpo sanoi. - Mistä se tuli?

- Kai senkin joku ompeli, Turpo sanoi.

- Mutta mistä se tiesi ommella juuri karhun? Urpo ihmetteli.

Tässä kirjassa tarina kulkee tekstin kautta, ja kuvitus tukee sitä hyvin, mutta ei ole pääosassa. Tosin kyllä kuvituskin onnistuu, omine oivalluksineen, esimerkiksi kun paikalle huristelee Keni autollaan, jonka rekkariksi on laitettu JAG-1.

Ja kun Barbi innostuu lähtemään raketilla avaruuteen, Keni ei tykkää siitä yhtään:

- Vai Kuuhun! Keni karjui. Se kuului raketin sisälle asti.

Barbi raotti varovasti raketin oviluukkua ja kapusi alas matkalaukkujensa kanssa.

- Jos jotain on sovittu, niin siitä pidetään kiinni, Keni sanoi.

Barbi näytti nololta. Urpo ymmärsi, että Barbista olisi ollut mukavaa leikkiä välillä avaruusprinsessaa. Keni ei keksinyt usein uusia leikkejä.

- Unohdin, Barbi sanoi vaisusti ja heitti laukkunsa auton takapenkille. Renkaat ulvahtivat, kun Kenin auto kurvasi pois.

Lastenhuoneessa riittää seikkailuja. Urpo ja Turpo koettavat saada aikaan pölypilvestä uuden tähden, joka ei ota syttyäkseen. Lopulta tulee musta aukko (isä imureineen) ja vie pölypilven mennessään. Ja kun Barbi tajuaa, että aika kuluu nopeammin korkealla, laskeutuu se nopeasti pois kirjahyllystä ja menee laittamaan paksun kerroksen yövoidetta ennen nukkumaanmenoa.

Monia asioita opitaan avaruuden asukeista:

Karhujen korvat kääntyivät kuuntelemaan avaruuden ääniä. Jostain kaukaa kuului laulua. Karhut nyökyttivät tyytyväisinä. Ne tunsivat tuon avaruuden asukin äänestä. Se oli suuri, teräväkyntinen olento, joka välillä karjui ja välillä se taas oli viisas ja hellä.

- Se on äiti, kuiskasi Urpo ja muikisteli suutaan.

- Äiti on avaruuden olento siinä missä muutkin, Turpo sanoi asiallisesti. - Aika arvaamaton olento.

- Mutta hellä, kuiskasi Urpo.