Luonnon ja ihmisen polut

Kyösti Pulliainen ja Pertti Seiskari ovat julkaisseet terävän puheenvuoron luonnonsuojelusta: Luonnon ja ihmisen polut (Maahenki, 2011; valokuvat Pekka Seiskari; ISBN 978-952-5870-26-8). Kirja ottaa kantaa ja toimii samalla kommenttipuheenvuorona tämänhetkiseen keskusteluun ympäristön- ja luonnonsuojelusta.

Kirjoittajien näkökulmaa voisi luonnehtia realistiseksi, sellaiseksi joka pyrkii välttämään äärilaitoja, ja ehkä tästä johtuen kirja voi myös provosoida, sillä luonnonsuojelusta kiinnostuneiden joukossa on paljon asiaan tunteella ja dogmaattisesti suhtautuvia.

Kirjoittajat esittävät, että luonnonsuojelusta voi tulla ikään kuin uskonto, jolloin jonkin kohteen suojelu, esimerkiksi suden, nousee niin tärkeäksi ja perustavanlaatuiseksi asiaksi että kokonaisuutta ei enää ymmärretä.

Susiahan riittää, niitä tulee meille itärajalta ihan tarpeeksi. Pitäisikö esimerkiksi suden suojelemisen sijasta mietitä kokonaisuutta, sitä luontoa joka Suomessa on ja jota me elämiseemme tarvitsemme?

Kirjoittajan positiota voisi kuvata niin, että he kyllä ymmärtävät ja arvostavat luonnonsuojelua, mutta toisaalta he näkevät että luonnosta ihmisen on myös elantonsa saatava, ja sopeutettava toimintansa rajallisen planeetan resursseihin, luonnonvarojen riittävyyteen nykyisellä kasvukäyrällä.

Kirja ei ole vailla ansioita, vaikkakin kirjassa esitetyt asiat ovat tuttuja muista yhteyksistä. Näitä teemoja on käsitelty perusteellisemmin ja ehkä myös uskottavimmin muissa kirjoissa, joista mainittakoon kaksi: Ihminen ja ympäristö (Gaudeamus, 2011) ja Hyvinvointia ilman kasvua - Rajallisen planeetan taloustiede (HS kirjat, 2011).