Mustaa

Ted Dekkerin kirjaa Mustaa (Päivä, 2006) kehutaan takakannessa sanoilla "mestarillinen kertoja" ja "huikea tarina pahuudesta ja pelastuksesta". Ja kaiken lisäksi sanotaan, että yhtenä trilogian (tämä on ensimmäinen osa) esikuvana on ollut Taru sormusten herrasta. Melkein jo jätin kirjan lukematta, mutta päätin kuitenkin kokeilla josko tässä kuitenkin jotain omaperäistä olisi.

Kirjan päähenkilö Thomas Hunter saa luodin päähänsä, ja kuinkas ollakaan, hän herää toisessa todellisuudessa joka "vaikuttaa todellisemmalta kuin paikka, jossa häntä ammuttiin". Tämmöisiä tarinoita kyllä riittää, niin tieteiskirjallisuuden kuin fantasian puolella.

Ja kumpaa tämä kirja oikein on, se on pikkaisen epäselvää, vähän kumpaakin. Toisessa Maassa - johon toisesta todellisuudesta viitataan "historioina" - tarina kytkeytyy uuden lääkkeen kehittelyyn, mikä paljastuukin virukseksi joka pystyy tuhoamaan kaikki ihmiset maapallolta. Ja toisessa todellisuudessa taas on puhuvia lepakkoja - mustia ja valkoisia - jotka jakavat maailman kahteen osaan.

Mutta mitä sitten kun kieltoa rikotaan ja ihminen valkealta puolelta menee ja juo mustan puolen vettä?

No, maailmanloppuahan tässä saadaan aikaan kummassakin maailmassa. Mikä sitten on Thomas Hunterin salaisuus, miksi hän kykenee vaihtamaan todellisuudesta toiseen? Ja millä tavalla maailmojen kohtalot on kytketty toisiinsa?

Kaikesta tästä syntyy melkoinen soppa. Uskottavuus on välillä suurellakin koetuksella, eikä tässä kirjassa kyllä olla lähelläkään Sormusten herrojen syvällisyyttä, mutta ihan ilman ansioita ei Dekker kirjoittajana kuitenkaan ole.

Lukisiko trilogian toisen osan vai ei? Enpä osaa sanoa.