Työ täynnä elämää - Työn merkityksellisyyden seitsemän lähdettä

Eija Leiviskä kysyy miten tehdä työstä palkitseva osa elämää kirjassa Työ täynnä elämää - Työn merkityksellisyyden seitsemän lähdettä (Tietosanoma, 2011; ISBN 978-951-885-343-8). Kirja puhuu suoraan ja tärkeistä asioista, mutta tiivistämisen varaa olisi ollut, nyt moni asia tulee sanottua moneen kertaan vähän eri sanoilla.

Kirjan nimessä mainitut seitsemän lähdettä ovat henkisyys, ihminen itse, sisäinen kasvu, yhteisö, työ, johtaminen ja tasapaino. Ehkä samojen asioiden toistaminen johtuu siitä että nämä lähteet tai kategoriat menevät päällekkäin ja limittäin niin monella tavalla. Ja ehkä oppi menee paremmin perille kertaamalla.

Kirjassa puhutaan erityisesti työn merkityksestä ja mielekkyydestä ja siitä, mitä itse kukin voi asialle tehdä. Tässä ei haeta syytä työmotivaation puutteeseen tai työssä viihtymisen ongelmiin ihmisen ulkopuolelta vaan pääsääntöisesti siitä mitä itse voi asioille tehdä.

Kyse on siis ennen kaikkea elämänhallinnasta, vaikka kyllä kirja tarjoaa aika lailla aineksia myös esimerkiksi sen pohtimiseen, mitä on hyvä johtaminen.

Leiviskä viittaa Viktor Franklin ajatuksiin elämän tarkoitusta pohdittaessa: "[M]ielenterveyden perusedellytys on, että ihmisellä on selvillä oman elämänsä tarkoitus, ei vain elämän tarkoitus yleisesti. Jokaisen on löydettävä oman ainutlaatuisen elämänsä tarkoitus, joka voi toki muuttua elämän varrella."

Merkitys on löydettävä itse: "Sitä ei voi kukaan toinen sanella tai määritellä, sillä jos merkitys sanellaan, se ei enää ole eksistentiaalisessa mielessä merkityksellinen. […] Sitoudumme ja suoriudumme hyvin vain, jos olemme aidosti hyväksyneet suunnitelmamme ja toimenpiteet niiden toteuttamiseksi. Muutoin muut ihmiset ja olosuhteet saattavat muotoilla tulevaisuuttamme suuntaan, joka ei ehkä olekaan omamme."

Entä sitten henkisyys, mitä se tarkoittaa? "Henkisyys työssä ja työyhteisössä tarkoittaa syvää hyvinvoinnin tunnetta ja uskoa, että on tekemässä merkityksellistä työtä. Ihminen ymmärtää oman paikkansa osana suurempaa kokonaisuutta."

Leiviskän mukaan henkisyyteen liittyy menneen hyväksyminen, sitoutuminen tulevaisuuteen, tietoinen käyttäytyminen, järkevät ja mielekkäät valinnat sekä jatkuva dialogi (sisäinen ja ulkoinen). Ei hassumpi kuvaus, mutta vaikeaa tästä on pitää kiinni kiireen keskellä.

Kehittyminen vaatii aikaa ja tilaa, reflektointia, sekä oman päänupin sisällä että yhdessä toisten kanssa: "Nykyisessä työelämässä keskeinen haaste on ajan löytäminen reflektoivalle toiminnalle. Sen tarkasteleminen, mitä kukin yksin ja kaikki yhdessä ovat tehneet, miten toiminta on kehittynyt ja mihin tulisi seuraavaksi suuntautua, edellyttää pysähtymistä."

Moniajosta, multitasking-työskentelystä, pitäisi päästä keskittymään yhteen asiaan kerrallaan, unitaskingiin. Hieno tavoite, mutta vaikea toteuttaa!

Leiviskä viittaa Otto Scharmerin U-teoriaan joka pyrkii luomaan ymmärrystä ja edellytyksiä yhdessä tekemiselle: "U-prosessin keskeinen ajatus on toiminnan muutos vanhoista ja vakiintuneista ajattelutavoista irtautumisen kautta. Malli tuo kehittämisen ytimeen toimintatapojen ja rakenteiden taustalla olevien yksilöllisten ja yhteisöllisten ajattelutapojen tunnistamisen ja uudelleensuuntaamisen ja sitä kautta työkulttuurin kokonaisvaltaisen uudistamisen."