Teemestarin kirja

Emmi Itäranta voitti Teoksen fantasia- ja scifi-kirjallisuuskilpailun esikoisromaanillaan Teemestarin kirja (Teos, 2012; ISBN 978-951-851-443-8). Kirja on suosittu, sillä siitä on 45 varausta Helmet-järjestelmässä tätä kirjoittaessani.

Aluksi ihastuin kirjaan, mutta sitä noin puoliväliin luettuani valtasi mielen jonkinlainen pettymys. Lopulta jätin kirjan kesken (tosin lukaisin viimeiset sivut).

Kirjassa kerrotaan jonkinlaisen ympäristökatastrofin jälkeisestä maailmasta, jossa vesipula vaivaa ja vuoden alin lämpötila on Lapissa selvästi plussan puolella: lunta ja jäätä ei ole juuri muualla kuin pakastimissa. Vedestä on pulaa, vesi on tärkeää, ja Kuusamon lähellä Lapin tuntureilla pidetään yllä "muinaisten" teeseremonioiden perinteitä. Kulttuurit ovat kirjassa sekoittuneet toisiinsa mielenkiintoisella tavalla, ja Itäranta saa tuntumaan suorastaan luontetavalta sen että sukupolvesta toiseen jatkunut teemestarien perinne elää Lapissa.

Pidin teoksen asetelmasta, jossa on paljon kysymysmerkkejä. Vedestä on jatkuva pula ja säännöstely ja vesivarkaita rankaistaan ankarasti. Kaatopaikoilta tongitaan esiin entisaikojen ihmisten sinne viemiä tavaroita ja yritetään ymmärtää, mihin niitä on käytetty tai voisi käyttää.

Mutta kaikesta kiinnostavasta huolimatta kävi niin, ettei tarina kantanut. Kirjan päähenkilö ei jaksanut kiinnostaa, eivätkä muut ihmiset tuoneet tarvittavaa syvyyttä tarinaa. Vaikka Itäranta kirjoittaa aika ajoin suorastaan hengästyttävän upeasti, jotenkin jäin tarinasta ikään kuin ulkopuolelle.

Esikoisromaaniksi kirja on lupaava, mutta minuun teos jätti haaleahkon vaikutuksen.