Ulkoisen vaaran uhatessa

Jan Guilloun sankari Carl Hamilton, "Pohjolan James Bond", seikkailee kylmän sodan loppuhetkillä jännärissä Ulkoisen vaaran uhatessa (WSOY, 1992; suom. Liisa Ryömä; ISBN 951-0-17539-0). Glasnost on voimissaan, ja Hamilton joutuu arvioimaan uudelleen käsityksiään Neuvostoliitosta.

Tässäkin kirjassa on jonkin verran tyhjäkäyntiä, mutta ei läheskään niin paljon kuin joissakin myöhemmissä Hamilton-tarinoissa. Bond-tarinoita tässä kopioidaan, mutta melko letkeällä ja omaperäisellä tavalla. Kirja ilmestyi alunperin 1989, ja täytyy myöntää että aika hyvin Guillou oli tuolloin ajan hengessä kiinni.

Kirja koostuu useista agenttitarinoista, jotka liittyvät löyhästi toisiinsa, ja parhaimmillaan Guillou punoo ensiluokkaista jännäriä, jossa on myös erikoislaatuista huumoria, esimerkiksi silloin kun Hamilton, paljastuttuaan julkisuudessa Ruotsin agentiksi, saa komennuksen Moskovaan laivastoattaseana, siis julkisena tiedustelu-upseerina.

Ja Moskovassa Hamilton alkaa ryyppäämään ja muutenkin tuhoamaan terveyttään, mikä saa Neuvostoliiton tiedusteluorganisaatiot ymmälleen: onko kyseessä juoni vai pitäisikö Hamilton yrittää värvätä neuvostoagentiksi?

Ei hassumpi jännäri, ajan patinaa tässä on, mutta kyllä Guillou osaa kirjoittaa, ajoittaisista jaarittelevista saarnoistaan huolimatta.