Esimiestyö

Henry Mintzberg tarjoilee melkoisen paketin tietoa esimiestyöstä: Managing (Financial Times Prentice Hall, 2011; ISBN 978-0-273-74562-4). Kirjassa kerrotaan johtamisesta ja päätöksenteosta pitäytymättä yhteen ainoaan näkökulmaan, pyrkien kokonaisvaltaiseen ja käytännönläheiseen esitykseen.

Kirjan kannessa komeilee leima "Winner - CMI Management Book of the Year 2010" ja lainaus "A Rolls Royce of a Book". Mutta eipä välitetä näistä kehuista, sillä moni kakku päältä kaunis. Onko kirjasta hyötyä?

Kyllä on, pakko se on myöntää. Mintzbergillä on selkeä käytännön ote esimiestyöhön organisaatioissa. Ja tässä kerrotaan nimenomaan siitä konkreettisesta työstä josta englanniksi puhutaan termillä "management" ja jolle suomen kielessä ei ole oikein sujuvaa vastinetta, usein "leadership"-teeman vastakohtana tai sitä täydentävänä asiana.

Mintzberg ottaa kantaa johtamisoppeihin hyvinkin ärhäkkäästi, pistäen ruotuun mm. Druckerin. Mintzbergin mielestä useimmat johtamisoppien esittäjät eivät ole testanneet ajatuksiaan käytännössä, esimerkiksi seuraamalla miten esimiestyötä tehdään päivästä päivään, tunnista toiseen ja minuutista seuraavaan.

Ja hyvin Mintzberg teesinsä perustelee: esimiestyön käytäntö on aivan muuta kuin mitä johtamisopit väittävät sen olevan. Kiirettä on, koko ajan on monta rautaa tulessa, jotkut asiat ovat tärkeitä, jotkut vain on tehtävä, ja monet asiat pitää hoitaa pöydältä pois mahdollisimman nopeasti. Kuinka tämän kaaoksen keskellä pitäisi toimia?

Esimiehen pitää ensinnäkin kyetä siirtymään nopeasti tärkeiden ja rutiininomaisten asioiden välillä: "[T]he significant activities seem to be interspersed with the mundane in noe particular pattern; hence, the manager must be prepared to shift moods quickly and frequently."

Kun esimiesten päivät on pakettu täyteen keskeytyksiä, tapaamisia, sähköposteja ja ryntäämistä paikasta toiseen, miten on mahdollista ylipäänsä saada jotain aikaan? Mintzbergin mukaan täytyy käyttää kaikki tilaisuudet hyväkseen oman tehtävän toteuttamisessa: "The effective managers seem to be not those with the greatest degrees of freedom but the ones who use to advantage whatever degrees of freedom they can find."

Esimerkiksi puheen pito on hyvä mahdollisuus tuoda esille organisaation tavoitteita ja toimintaa, siten että puhe ei ole vain pakollinen kuvio vaan palvelee esimiestyötä.

Itseäni puhutteli Mintzbergin kirjassa lyhyt aukean mittainen osuus "Supportive Managing", jossa puhutaan johtamisesta tuki- ja suojelupalveluna varsinaiselle työlle: "[Professionals need] support and protection, so that they can accomplish their work with a minimum of disturbance. Accordingly, this posture of supportive managing shifts to the external roles of linking and dealing: the managers work with outside stakeholders to ensure a steady flow of resources and other means of support, while buffering many of the outside pressures coming in."

Mintzberg korostaa, että kukaan ei pysty olemaan virheetön esimies, mutta jos onni on myötä, virheet eivät osu kriittisille alueille. Esimiestehtävä joka tapauksessa paljastaa viat: "If you want to uncover someone's flaws, marry them or else work for them."

Mintzberg kehottaa tasapainon hakemiseen esimiestyössä, yhden opin konsteilla ei pitkälle pötkitä. Ja omilla aivoilla pitää ajatella, eikä myöskään sortua siihen että käytännön tekeminen unohtuu kokonaan. Kosketus asiakkaiseen ja liiketoiminnan sisältöön pitää säilyttää kaiken kiireen keskellä.