The naming of the dead

Olen lukenut melkoisen monta Ian Rankinin dekkaria, mutta jossain vaiheessa alkoi tuntua siltä että kirjat toistavat liikaa samoja teemoja. Niinpä tässä oli pitkähkö tauko ennen tämän, järjestyksessä 16. Rebus-dekkarin lukemista: The naming of the dead (Orion, 2006; ISBN 0-7528-6859-4).

Ehkä syynä oli tauko, tai sitten Rankin oli aiempaa paremmassa vedossa, mutta nyt tuntui siltä että tarinan palaset solahtivat yhteen mainiosti, ja vaikka Rebus jatkoi edelleen tupakoinnin ja liiallisen alkoholinkäytön rappiolinjalla ja sai esimiehensä jatkuvasti takajaloilleen, niin tuntui silti mukavalta lukea Rankinin kuvausta Edinburghista.

Sopassa on kyllä aineksia hurjasti: G8-huippukokous, ja siihen liittyviä mielenosoituksia ja konsertteja, epäilyttävä kuolemantapausten sarja, sekä kaiken maailman turvallisuuspalvelujen ja mellakkapoliisien operaatioita kaupungissa huippukokouksen tiimoilla.

Rankin pyörittää tarinansa teemoja niin että lukijaa joskus hengästyttää, mutta onneksi tarinassa on suvantovaiheitakin, ja tuntuu siltä että Rankin myös etsii sovitusta piinatulle Rebus-hahmolleen. Sentään onnesta ei ole kyse, mutta jonkinlaisesta seesteydestä eläkepäivien jo häämöttäessä.

Kirjan teemoihin kuuluu kosto, sen oikeutus, siis kysymys siitä mitä on ajateltava omankäden oikeudesta pahoihin väkivaltarikoksiin syyllistyneitä kohtaan. Ja loppujen lopuksi Rankin tarjoaa melkoisen pyörityksen tämän teeman ympärillä, niin että lukija saattaa joutua - näin tosiaan kävi - yllätetyksi.