Ken sutta pelkää

Tämä Karin Fossumin dekkari on suomennettu nimellä Ken sutta pelkää, mutta luin sen ruotsinkielisenä versiona: Den som fruktar vargen (Forum, 1999; översättning Helena och Ulf Örnkloo; ISBN 91-37-11498-0). Alkuperäisteoksen nimi on Den som frykter ulven.

Dekkarin päähenkilö on poliisi, Konrad Sejer, mutta kestää melko kauan ennen kuin poliisit tulevat tarinaan mukaan. Ja kesti aika lailla ennen kuin pääsin juonesta jyvälle, sen verran erikoisella tavalla Fossum romaanin käynnistää, mielisairaan henkilön näkökulmasta kerrottuna.

Olin jopa jättää kirjan kesken. Mutta se olisi ollut sääli, sillä varsin hyvin tämä dekkari pysyy koossa.

Teosta voi pitää psykologisena jännityskertomuksena, ja psykologialla - tai ehkä pikemminkin psykiatrialla - on teoksen juonessa keskeinen rooli. Samalla Fossum kertoo siitä, miten elämässä voi sattua vaikka mitä, myös sellaisia asioita jotka saavat ihmisen luhistumaan. Ja kuinka kaukana itse kukin onkaan luhistumisesta, jos oikein huonosti kävisi?

Ja toisaalta, missä määrin olisi edes syytä olla kiinnostunut "tavallisista" ihmisistä: "[V]anliga människor [...] - jag menar de som lyckas, de välutrustade, målmedvetna människorna som följer alla regler, some utan svårighet når sina mål, som har perfekta sociala antenner, som navigerar med största självklarhet och som kommer dit de vill, får som de vill - finns det nåt some helst intressant med dem?"

Kirjassa etsitään rikollisia, mutta samalla Sejer etsii itseään, ja Sejerin keskustelut mielisairaalasta karanneen potilaan lääkärin kanssa ovat kirjan kiinnostavinta ja kiehtovinta antia. Poliisi ja psykiatri katsovat maailmaa kumpikin omasta näkökulmastaan, mutta voivatko nämä näkemykset koskaan kohdata toisiaan?

Sen verran hyvä oli tämä Fossumin dekkari, että täytyy kyllä lainata toinen kirja samasta sarjasta; lienevätkö muut yhtä hyviä?