Umpikuja

John Wainwrightin dekkari tarttui mukaan takakannen Simenon-viittauksen takia. Ja ehkä tässä kirjassa jotain samanlaista psykologista asetelmaa voi aistia kuin Simenonin dekkareissa: Umpikuja (WSOY, 1987; suom. Harry Forsblom; ISBN 951-0-14278-6). Mutta vaikka Wainwright kirjoittaa hyvin, tarina ei kanna ihan loppuun asti.

Asetelma on sinänsä mielenkiintoinen: kuolemantapaus ja todistaja joka väittää kuolemaa murhaksi. Mutta riittääkö yhden ihmisen sana, kun kaikki muu näyttää viittaavan onnettomuuteen?

Wainwright kertoo samalla tarinan englantilaisesta perheestä, jossa päältä päin asiat näyttävät olevan hyvin, mutta pinnan alla on onnettomuutta, ehkä jopa vihaa. Mutta onko tässä aineksia murhaan?