Verhojen takaa tulee kirjoitus

Harry Forsblomin runokokoelma ei päästä lukijaa helpolla: Verhojen takaa tulee kirjoitus (ntamo, 2011; ISBN 978-952-215-154-4). Piti jättää kirja hautumaan, että siitä pystyi jotain sanomaan, ja sittenkin on tunne että sanomatta jää.

Jotenkin runojen kokonaisuus jää auki, verhojen taakse, mutta toisaalta runojen elementit saavat aivoissa aikaan kiistämättömiä ilmiöitä, ne sysäävät jotain liikkeelle, mutta vaikea on sanoa mitä ja miksi.

Seuraavassa katkelmia eräästä runosta, tämä sai aprikoimaan ja ihmettelemään:

Runous antaa sinulle virtaa
koskaan ei voi astua kahdesti samaan virtaan
…
ei sähköpaimen ole ainoa ratkaisu
hän sanoo kuin Runeberg

Mitä sanoa runokokoelmasta johon ei pääse kiinni, mutta joka kuitenkin koko ajan askarruttaa. En keksi muuta kuin lainata tähän yhden, lyhyen runon, joka tarrasi hihaan kiinni:

Kaikki mikä on auki kuten ikkuna
             pääsee runoon
tuuli pääsee runoon
runo puhuu kaikesta mikä on sinänsä kiinni
niin kuin hauta
kaikki haudat kai pysyvät kiinni
runo puhuu kaikista ikkunoista
               ne ovat sinänsä auki
miten hauta pääsee runoon
               hauta on kai sinänsä auki

Jotain kummallisen kiehtovaa on näissä runoissa, ovatko ne kuvia vai katkelmia puheesta jostain sanojen tuolta puolen, sitä en osaa sanoa. Mutta päässä liikahti.