Maaliskuu

Olen lukenut Henriikka Tavin 12-teossarjan kaksi aiempaa osaa, ja nyt tartuin kolmanteen: Maaliskuu (Osuuskunta Poesia, 2012; ISBN 978-952-5954-41-8). Jokainen kirjoista on ollut erilainen, tästä pidin, vaikka kokeellisuutta tässäkin on yllin kyllin.

Kirjan teemana on "Esa", hahmo joka esiintyy lähes joka runossa (tai tekstissä, osasta kun ei osaa sanoa ovatko ne runoa vai mitä), ja joka esiintymisellään lisää runoihin uuden kerrostuman, uuden tavan tulkinta niitä. Kuka tai mitä Esa on, sitä joutuu lukija kerta kerran jälkeen aprikoimaan.

Esa-hahmon käyttö toi mieleen Johanna Venhon runokokoelman Tässä on valo (WSOY, 2009), jossa esiintyi Valo, henkilö jonka useimmiten pystyi tulkitsemaan runon minä-hahmon lapseksi, mutta muitakin tulkintoja oli mahdollista tehdä. Esa puolestaan on abstraktimpi, monitulkintaisempi, mikä tekee Tavin kokoelmasta haastavamman, ehkä kiehtovammankin.

Tässä näyte proosarunosta: "Esat on valvoneet aika myöhään viime aikoina. Ne on tulleet aika myöhään kotiin ja sitten niiden on pitänyt vielä syödä. Ne on keskustelleet tosi monista asioista. No on jutelleet mm. siitä, mitä ne oikeasti haluaisivat tehdä ja missä ne on hyviä. Yksi on kattonut jääkiekkoa ja toinen on tullut siihen viereen. [...]"

Aika ajoin Esa tuntuu saavan lähes uskonnollisia, tai ainakin filosofisia, merkityksiä:

Esaa pitkin minä kuljen kohti itseäni, itsestäni minä löydän
jälkiä Esasta. Tästä minä olen mennyt: tästä Esa vielä
menee.

Pidin tästä kirjasta, johon Tavi ilmeisesti oli kerännyt aiemmin julkaisemattomien tekstien aihioita ja muokannut niistä "Esa-runoja". Saapa nähdä, miten Tavilla riittää voimia jatkaa projektissa eteenpäin, runokokoelma kuukaudessa, se on kova tahti.