keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Suuri Hämmennys: Työ ja tuotanto digitaalisessa murroksessa

Tässä on mielenkiintoinen kirja, jonka kiinnostavin sisältö löytyy luvusta 3. Ja kirjassa jopa annetaan suositeltu lähdeviittaus kyseiseen lukuun, mitä tässä mukailen: Antti Kauhanen, Martti Kulvik, Silja Kulvik, Sirpa Maijanen, Olli Martikainen ja Paula Ranta (2012). ”ICT:n lupaukset ja karikot terveydenhoidossa.” Teoksessa Matti Lehti, Petri Rouvinen ja Pekka Ylä-Anttila, Suuri Hämmennys: Työ ja tuotanto digitaalisessa murroksessa (Taloustieto Oy, ETLA B254, sivut 57–82).

Kirja kertoo digitaalisesta murroksesta, ja tekijätiimistä löytyy konkareita kuten Tieto Oy:ssa toimitusjohtajana ollut Matti Lehti. Mutta varsinainen pihvi löytyy terveydenhoitoa käsittelevästä luvusta, jossa pohditaan syitä siihen miksi tietotekniikka ei ole parantanut tuottavuutta tai laatua vaan pikemminkin aiheuttanut ongelmia.

Kirjoittajat huomaavat, että tuottavuutta saadaan aikaan vain toimintatapojen muutoksilla: ”ICT-investointien lisäksi on siis tehtävä investointeja organisaatiomuutoksiin, uusiin tuotteisiin ja toimintatapoihin, jotta ICT:n potentiaali tuottavuuden parantamiseksi voidaan saavuttaa.” Tästä johtuen tarvitaan aikaa, ja tuottavuus usein aluksi putoaa.

Tuottavuuteen kytkeytyy tietojärjestelmiin tallennetun tiedon hyödyntäminen. Tosin olisi ehkä ollut hyvä, että kirjoittajat olisivat tarkentaneet, onko kyseessä data, informaatio vai tieto. Mutta päätelmä on sinänsä selkeä: ”ICT voi vaikuttaa tuottavuuteen vain, jos se parantaa tiedon tuottamista ja käyttämistä. Sähköisten potilastietojärjestelmien tulisi siis synnyttää uusia toimintatapoja, jotka eivät ole mahdollisia käytettäessä pääosin paperisia potilastietojärjestelmiä.”

Merkittävä haaste on saada aikaan tietojärjestelmiä, jotka helpottavat varsinaisen työn tekijöiden suoriutumista. Kirjoittajat tuovat esille tärkeimpinä ominaisuuksina esimerkiksi seuraavia: käyttökelpoisuus, luotettavuus, muokattavissa kunkin osaston tarpeita varten sekä nopeus ja vakaus myös ruuhka-aikoina.

Todellisuus on kuitenkin usein päinvastaista. Ja kun tietojärjestelmää ei haluta käyttää tai sen toimintoja kritisoidaan, puhutaan muutosvastarinnasta vaikka kyse on tärkeämmästä asiasta: ”Lääketieteen tärkein periaate on olla vahingoittamatta (Hippokrates, Epidemiat Kirja I, Luku XI). Alaan syvällisemmin perehtymätön ei välttämättä ymmärrä, että potilasta vaarantavan teknologian käyttöönotto loukkaa länsimaisen lääketieteen keskeisintä olemusta.”

Hyvää tekstiä muutenkin mielenkiintoisessa kirjassa. Tosin lukijan kannattaa pitää mielessä digitaalisen maoismin kritiikki, joka on paikallaan eräitä kirjan väittämiä arvioitaessa. Vaikka luku 3 on mukavan realistinen, muu osa kirjasta tuntuu paikka paikoin ICT-teollisuuden mainospuheelta.

2 kommenttia:

Lauri Valjakka kirjoitti...

No helvata,

Yritin jo jättää kommenttini, mutta koneenne hajosi...kesken prosessin. Ei muuten anna kovin hyvää kuvaa blogista. No niin, siis kirjoittajat ovat oikeilla jäljillä murroksiin liittyvissä kommenteissaan, mutta aivan täysin kuutamolla mitä tulee heidän kommentteihinsa IPR - todellisuudesta. Omaan jonkinlaista käytännön kokemusta (korostan käytäntösanaa, sillä huomaan kirjoittajien ja sinunkin olevan siitä kuutamolla...) aiheesta ja totean, että maailma tässä suhteessa on teidän idealistien kuvittelemaa maailmaa huomattavasti raadollisempi. Jälkikäteen on tietysti hyvä olla viisas ja analysoida vaikka mitä, mutta se ei ole tiedettä. Vain oma kokemus empiirisesti on tiedettä. Patentteja, eikä tekijänoikeuksia ei pidä vähätellä. Mm. Nokialla ei enää muuta kohta ole ja sen ainoa mahdollisuus uuteen nousuun ovat patenttiportfoliossa...

Yst. terv.

Sammakka

Juha Haataja kirjoitti...

@Lauri: Kiitos kommentista!

Jep, tuollaista se on näiden pilvipalveluiden kuten Googlen kanssa, koskaan ei tiedä mitä hajoaa ja milloin. Onneksi itselleni ei ole tähän mennessä tapahtunut mitään oikeasti fataalia.

Olisi kiva kuulla käytännön esimerkkejä noista mainitsemistasi IPR-kysymyksistä. Olen jonkin verran näiden asioiden kanssa ollut tekemisissä, mutta ei minulle ole työuraa kuitenkaan kuin vähän yli 20 vuotta takana eli paljon opittavaa riittää, toinen mokoma kun on aikaa eläkeikään.

Sen olen tieteestä ymmärtänyt - olkoon tiede sitten lajiltaan teoreettista, kokeellista tai laskennallista - että kaikki tuloksiin johtava perusdata tulee olla muiden tutkijoiden tarkistettavissa.