Taina Teerialho oli itselleni tuntematon runoilija, mutta jotenkin tämä kokoelmateos osui käsiini: Kootut runot - runoja vuosilta 1988-2009 (Tainari, 2010; ISBN 978-952-67233-2-7). Kokoelmaan sisältyy toimitettuna aiemmat runokokoelmat Savolainen mandariini, Meri himmeä, vihreä ja Muuttolintu.
Ai niin, nyt muistuikin mieleen miten tämän kirjan löysin: etsin Helmet-järjestelmästä kirjoja hakusanalla "vihreä tee", ja tämä kirja tarjoutui lainattavaksi.
Jonkin verran runoissa oli epätasaisuutta, tai ainakaan kaikki eivät vakuuttaneet yhtä lailla, mutta osa runoista teki ison vaikutuksen, ja kaikista näkyi runoilijan kyky.
Tässä ote runon "Runouden luokka" alusta:
Runouden luokka on näennäisen
yksinkertainen
kun siihen sukeltaa
alkaa polttaa,
pohjalta voi nähdä kivet
mutta koskea ei niihin voi
keuhkoissa ei happi riitä
seison
ja haukon henkeä
jos sittenkin
Ja tässä on lainaus runosta "Syystuulen pojat":
Vesipääsky kaartaa kaikkien sanojen yli, yksi viiltävä lento hämärässä salissa.
Ja lopuksi runo "Pöydän yli", joka sai mietteliääksi, pohtimaan runon monenlaisia mahdollisuuksia tulkintaan:
Minusta sinuun on aika, lapseni sinä minun elävä kasvava solujeni keräämä päiväkirja. Sinun muistisi ei kaikkea tavoita, odottamista, öitä ennen sinua kun sinua tehtiin.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti