Pjongjang

En olisi ikipäivänä tähän sarjakuvakirjaan tarttunut, ellei sitä olisi niin kehuttu Sallan lukupäiväkirjassa: Pjongjang (WSOY, 2009; 2. painos, 2011; suom. Saara Pääkkönen; ISBN 978-951-0-35484-1).

Sarjakuvakirjan tekijä Guy Delisle työskenteli kaksi kuukautta Pohjois-Koreassa ohjaamassa animaatioelokuvan tekoa, ja näistä kokemuksista syntyi tämä realistinen kuvaus diktatuurista.

Delisle ei dramatisoi eikä maalaile piruja seinille, mutta arjen omituisuuksista ja jatkuvasta Suuren Johtajan ja Rakkaan Johtajan palvonnasta tulee lukijalle ahdistava olo. Mikään helppo luettava ei tämä kirja ole, vaikka sen huumori ja ironinen ote auttavat jaksamaan.

Kirjassa on 176 sivua, eli mikään lyhyt luettava se ei ole, mutta tarina piti siinä määrin koukussa että luin kirjan yhdellä istumalla.

Kirja on siinäkin mielessä realistinen, että se saa tehonsa arjen havaintojen kautta. Esimerkiksi se että aamiaisella on tarjolla melonia tarkoittaa että jokin ulkomainen valtuuskunta on majoittunut hotelliin. Ja absurdia on tietysti sekin, että hotellin korkeassa tornitalossa on vain puolikkaassa kerroksessa valot, muuten se on täysin pimeänä.

Kirjan tehoa lisää absurdien tilanteiden vastapainona toimivat tietosanakirjanomaiset kuvaukset siitä, miten Pohjois-Koreassa esimerkiksi elintarvikkeiden jakelussa toimitaan: eliitti elää yltäkylläisesti, eliitille uskolliset joukot saavat riittävästi ravintoa ja kaikki muut ovat nälkärajan alapuolella.

Niin, se lienee vielä sanottava, että kirja on kokonaan mustavalkoinen, mikä sopii kohteeseen erittäin hyvin.

Eikä lukija aina tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa kun Pohjois-Korean suureellisten kulissien takaista todellisuutta pieni repeämä kerrallaan paljastetaan. Toki on niin, ettei ulkomaisella vieraalla ole pääsyä näkemään kuin hyvin rajatusti maan elämää, mutta jo tästä tulee lukijalle lähes kuvottava olo.