maanantai 16. huhtikuuta 2012

Keväällä isä sai siivet

Tomi Kontion lastenkirja kelpaa myös aikuisille: Keväällä isä sai siivet (Tammi, 2007; 8. painos; ISBN 978-951-31-4052-6). Kun luin tätä kirjaa, tulivat tyttäreni sanomaan, että heillä on koulussa tuo kirja, ja siitä on otteita äidinkielen kirjassakin. Hyvää kirjallisuutta koulussa tarjotaan!

Tutustuin Tomi Kontioon runokokoelman Ilman nimeä olisivat valoa myötä. Tai tutustuin ja tutustuin, siis huomasin että tämmöinenkin kirjailija on olemassa, ja niinpä lainasin muuta hänen tuotantoaan.

Ja toiseksi teokseksi osui tämä lastenkirja, joka oli saanut Finlandia junior -palkinnon vuonna 2000. Kirja aloittaa trilogian, jonka myöhemmät osat aion myös lukea, jos vain ovat läheskään sama tasoa. Teos Austraasian viimeiset lapset, seuraava trilogiassa, on minulla kirjastosta varattuna.

Kirjan päähenkilöitä ovat kaksoset, Tomi ja Timo Kokko, jotka joutuvat äkkiarvaamatta kummallisten tapahtumien keskipisteeseen. Isä kertoo olevansa muuta kuin onkaan, ja saman tien hän kasvattaa itselleen siivet ja lentää Austraasiaan, jonne hän kannustaa poikiaan myös tulemaan.

No, kohta kaksoset löytävät itsensä huostaanotetuiksi kummallisessa ja pelottavassa Huostolassa, jossa kuri on kova ja rangaistukset vielä kovempia. Mutta lastenkodista löytyy samanhenkisiä tovereita, ja kohta puuhataan kapinaa.

Melkoisen tarinan Kontio näistä aineksista punoo, ja vaikka paikka paikoin teksti oli vähän kulmikasta, kyllä sitä silti mielellään luki. Ja kuten sanottu, trilogiassa on kaksi osaa vielä luettavana.

Ei kommentteja: