Mikko Rimmisen kaksi runokokoelmaa on laitettu yksiin kansiin: 2 x Rimminen (Tammi, 2011; ISBN 978-951-31-6649-6). Runot ja proosarunot ovat ilmeikkäitä, teoksessa on vahva runoilijan ote elämään. Ja jotenkin on maailma syrjällään, auki, niin että lukija voi kurkistaa ihmisen sisään.
Kirjasta löytyvät kokoelmat Jännittävää olisi nähdä pihalla lintuja (vuodelta 2000) ja Sumusta pulppuavat mustat autot (vuodelta 2003).
Eipä tässä voi sanoa juuri muuta kuin että tykkäsin. Runot ovat niin tiiviitä, että niitä ei oikein voi lainata kuin kokonaisina, mutta otetaan yksi näyte: "Jätin kengät vesirajaan. Ne eivät seuranneet minua."
Rimminen leikittelee sanojen merkityksillä, esimerkiksi "melkein koski" avaa runon kontekstissa polkuja ajatella moneen suuntaan, monenlaiseen elämän todellisuuteen.
Kyllä tykkäsin. Jos nyt runoista ylipäänsä voi tykätä, sen verran kovaa ne joskus tökkäävät kylkeen.
Tekstit
in the northern hemisphere
5 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti