Muistissa

Torgny Lindgren kertoo muistelmissaan, ettei muista mitään, mutta sitäkin hienompi on tämä elämänkertaa muistuttava kirja: Muistissa (Tammi, 2012; suom. Liisa Ryömä; ISBN 978-951-31-6195-8). Kirjan kerronta toi mieleeni Saramagon, suuren suosikkini. Tavattoman vaivattomasti punoo Lindgren aineksistaan muistelmat, jotka nimellisessä sepitteellisyydessään tuntuvat tosilta.

Lindgren kertoo omasta kirjailijan ominaislaadustaan muun muassa seuraavasti: "En minä totuutta ole etsimässä, sanoin. Totuuden voi sekä löytää että kadottaa. Jos minä alan tosissani kirjoittaa, niin kyseessä on jokin aivan muu kuin totuus. Kyse on siitä, minä sanoin juhlallisen vakavasti, että täyttää tietoisuuden tyhjät tilat."

Lindgren kertoo suvustaan, jossa oli monenmoista kohtaloa, niin syöpää kuin hulluutta, ja onnettomuuksia. Hänen äitinsä sanelee kuolinvuoteellaan pojalleen uunikuivatun poronlihan reseptin, ja Lindgren tarjoilee lukijalle myös oman reseptinsä.

Löytyykö kirjasta ohjenuoraa elämiseen, tai kirjoittamiseen? Ei, mutta taitava kirjoittaja tässä etsii jotain olennaista, ehkä sitä voisi sanoa turhamaisuuden vastustamiseksi, tai aitoudeksi, jonkinlaiseksi etsinnäksi, vaikka totuutta ei voikaan löytää tai saavuttaa.

Ja vielä, kirjoittamisesta: "Melkein kaiken minkä olen kirjoittanut, olen kirjoittanut hilpeyden vallassa. Joutunut koko ajan tukahduttamaan sitä. Jotta se ei näkyisi. [...] Luulisin, sanon, että hilpeys on raskas synti."