Kulttuurin sekakäyttäjät

Olli Löytty on kirjoittanut hauskan ja syvällisen esseekokoelman: Kulttuurin sekakäyttäjät (Teos, 2011; ISBN 978-951-851-388-2). Kirja pureutuu siihen, mitä kulttuuri oikein on, ja mitä monikultuurisuus, ja mitä kulttuurien sekoituksista voisi sanoa. Niin, ja suomalaisuutta pohditaan myös, tai pikemminkin kirjoittajan suhdetta Suomeen: "Oman kulttuurin outouttaminen ei sulje pois syvää rakkautta Suomeen ja suomeen."

Kirjan takakannessa sanotaan nasevasti: "Essee on ihanteellinen tapa käydä maahanmuuttokeskustelua. Kun repliikin laatimiseen menee useampi vuosi, eipähän tule pikaistuksissaan sanottua mitään harkitsematonta."

Harkittua, sitä nämä tekstit ovat, mutta samalla ne ovat myös herkullisia, eikä huumoriakaan ole säästelty. Hyvä paketti Suomesta ja suomesta tämä kirja on.

Kirjoittaja puhuu suvaitsevaisuudesta, ja antaa mainion esimerkin: "Kun rakastan Suomea, rakastan suvaitsevaisuutta, jolla sallimme kaikenkarvaisten maanbrändityöryhmien kekkaloida innovaatioittensa kanssa."

Niin, ja tämä myös osui: "Kansallisista erityispiirteistä eniten rakastan armollista itseironiaa, joka mahdollistaa samanaikaisen vilpittömän liikutuksen ja ytimiin yltävän häpeän silloin, kun huomaa laulavansa muiden mukana Popedaa ehtoja patemaisia äänenväristyksiä tavoitellen."

Paljon, paljon muuta kirjasta löytyy, vaikkapa analyysi suomalaisten lusikkafetisismistä (vrt. kummilusikat ja urheilukilpailujen palkintolusikat).

Kelpaa lukea!