Huoneistossa on eläimiä ja muita kirjoituksia

Tomi Kontion kirjoituskokoelma oli hieno tuttavuus: Huoneistossa on eläimiä ja muita kirjoituksia (Tammi, 2007; ISBN 978-951-31-4030-4). Olen lukenut Kontion runokokoelman ja lastenkirjan, mutta nämä kolumnityyppiset tekstit tarjosivat melko lailla uudenlaisen käsityksen Kontiosta kirjailijana.

Mitä nämä kirjoitukset oikeastaan ovat? Teoksesta sanotaan, että pääosa kirjoituksista on ilmestynyt aiemmin Me naiset- ja Metro-lehdissä, mutta kun en näitä kumpaakaan lehteä lue, niin uutta olivat. Kolumniksi kai tätä tyylilajia pitäisi ilmestymispaikan mukaan nimittää, mutta kovin rajoitetulta kolumni tässä yhteydessä tuntuu.

Tarinoita nämä olivat, eräänlaista henkilölukuvaa kirjailijasta näissä piirretään, mutta ei kuitenkaan voi puhua tosielämän kuvauksesta, vaan pikemminkin ajatusten kulkemisesta johonkin suuntaan: "Mutta en minä tiedä, onko minulle tapahtunut mitään, tai maailmalle. Olen vain pannut tapahtumaan. Siitä hetkellisestä näystä, siitä äkkinäisestä viuhahduksesta."

Huumoria näissä tarinoissa on, ja kirjailijan ja runoilijan kuvaa myös uutterasti piirretään, muun muassa alkoholipoliittisena kannanottona, jonka mukaan alkoholin käyttö pitäisi kieltää muilta kuin runoilijoilta, jotka alkoholia työssään tarvitsevat, vähintääkin ollakseen katu-uskottavia.

Ja moneen muuttuu Kontio näissä kirjoituksissaan, milloin puhutaan perhe-elämän tavallisesta autuullisuudesta, milloin seikkaillaan muilla mailla, ja jopa tontuksi muuttuu tekstin päähenkilö.

Lukemisen iloa näissä teksteissä on, ja ehkä on ollut kirjoittamisenkin iloa, tai mistä sen tietää, ehkä se on ollut luomisen tuskaa kaikki.