Turkka Hautalan nimi pomppasi esiin jossakin kirjablogissa, en nyt muista missä, ja siellä kehuttiin jotain toista Hautalan kirjaa, mutta lainasin kuitenkin tämän romaanin: Paluu (Gummerus, 2011; ISBN 978-951-20-8480-7). Ja kyllä kannatti, tämä on hieno kirja, vaikka aluksi sitä epäilinkin.
Kirjan päähenkilö on nimeltään Väinö Linna, ja hän lähtee kirjan alussa etsimään isäänsä, josta ei ole kuulunut vähään aikaan mitään.
Kirja kertoo pikkukaupungissa elämisestä, kotiinpaluusta, ulkopuolisuudesta, ja on tässä kehityskertomuksenkin aineksia, siitä miten rikkinäinen ihminen ehkä voisi eheytyä.
Ja alkoholi, sillä on iso rooli tarinassa, viitataanhan tässä monen monituisen kertaan Bukowskiin, hänen teoksiinsa ja elämäänsä, ja ennen kaikkea alkoholin käyttöönsä. Ihan loppuun asti romaanin jännite ei kanna, mutta aika hyvin tarina silti koukutti lukemaan.
Pojan kotiinpaluusta tarinassa on kyse, samaten on kyse siitä mitä alkoholi voi tehdä ihmisille, niin käyttäjille kuin läheisille. Ja sovitusta etsimässä myös ollaan, mutta onko sovitus mahdollista, sitä on turha tässä paljastaa.
Karheaa, jollain kummalla tavalla onnellisiin ajatuksiin johdattava on tämä romaani nyrjähtäneistä ja paikaltaan suistuneista ihmiskohtaloista. Jospa tästä peilistä itseäänkin voisi tutkailla...
Tekstit
in the northern hemisphere
5 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti