Lee Child kirjoittaa kovaksikeitettyjä jännäreitä, joissa on hyvät ja huonot puolensa. Esimerkki tästä on Viides matkustaja (Karisto, 2009; suom. Jukka Jääskeläinen; ISBN 978-951-23-5163-3). Kirjan sankari Jack Reacher on yksinäinen susi, joka vaeltelee siellä täällä, tällä kertaa New Yorkissa. Ja tälläkin kertaa vaikeuksia tulee roppakaupalla.
Kirjassa on aineksia vaikka millä mitalla: itsemurha metrojunassa, salaliittoteorioita, terrorisminvastaista sotaa, liittovaltion agentteja, ja tietenkin takaa-ajoa ympäri kaupunkia.
Childin maailmankuva tuntuu olevan sellainen, jossa kaikkia tarvitsee epäillä, ei vähiten valtaapitäjiä, ja jossa pahikset ovat tosi pahoja, ja hyvikset jäävät jalkoihin. Niin, mutta sitten tulee Reacher ja saa paljon kolhuja, mutta hoitaa pahikset pois kuvioista.
Hoh-hoijaa. Melko älyvapaata viihdettä. Se on sanottava että huonompia kirjoittajia löytyy, tarinan kertomisen Child kyllä osaa. Mutta näissä tarinoissa on jotain josta en pidä.
Tekstit
in the northern hemisphere
6 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti