Ritva Kovalaisen ja Sanni Sepon valokuvakirja pureutuu metsään liittyvien myyttien maailmaan: Puiden kansa (Miellotar, 2006; ISBN 952-99113-1-9). Mutta vaikka puista kovasti pidänkin, jotenkin tämä kirja jätti kylmäksi.
Ehkä siksi, että oma luontokokemukseni ei oikein vastaa sitä, mitä tässä on tavoiteltu. Itselläni metsään liittyy myös metsätyön tekemisen elementtejä, marjojen keräämistä ja sen sellaista. Pelkkänä myyttinä en voi metsää kokea.
Kirjassa käydään läpi kansanperinnettä metsään ja puihin liittyen, kansan uskomuksia, pyhyyden kokemusta, pyhiä paikkoja ja sen sellaista. No, kaikki tämä on jotenkin kuin päälle liimattu omaan käsitykseeni metsästä.
Ikään kuin tässä yritettäisiin jotenkin muinaiseen palaamalla herättää henkiin ihmisten kokemusta metsästä. Mutta miksi näin? Ei taidekaan toista toistamistaan sitä mitä jo on tehty, miksi luontokokemuksessa pitäisi siis mennyttä tavoitella?
Ristiriitainen teos, ei kyllä minua puhutellut, mutta voihan tällä paikkansa jossakin kirjahyllyssä olla.
Tekstit
in the northern hemisphere
5 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti