Tässäpä yllättävä lukukokemus, Jyrki Vainosen romaani Swiftin ovella (Tammi, 2011; ISBN 978-951-31-6274-0). Kirja kertoo Jonathan Swiftistä, irlantilaisesta rovastista ja kiistakirjoitusten laatijasta, erikoisen kehyskertomuksen avulla: "Tarina imaisee 1700-luvulle, suoraan päähenkilön nahkoihin. Tai melkein. Lennart Beren siirtyy aikakoneella vain Jonathan Swiftin palvelijaksi, Wattiksi. Pettymys ei silti ole suuri, sillä näinkin hän pääsee tarkkailemaan ihailemansa kuuluisan satiirikon salattua elämää."
Siis tarjolla on aikamatkustusta, toisen henkilön nahkoihin menemistä, ja aikaan liittyviä paradokseja. Näistä lähtökohdista voisi ajatella, että uskottavan tarinan rakentaminen on vaikeaa, mutta Vainonen onnistuu siinä, koska hänen ajankuvansa 1700-luvun Irlannista on niin tavattoman luonteva. Ei turhia kikkailuja tai konstailuja vaan kuvausta aivan kuin olisi tosiaan elänyt tuon ajan henkilöiden elämää.
Tässä on kirjan paradoksi: vaikka aikakoneeseen ei uskoisikaan, niin kirjailijan kyky tavoittaa mennyt on sen verran hämmentävä, että aikakonekin alkaa tuntua luontevalta tässä tarinassa.
Swift on näinä päivinä ehkä tunnetuin romaaneistaan, esimerkkinä Gulliverin retket, sekä joistakin esseistä (tai oikeammin kiistakirjoituksista), muun muassa Irlannin köyhyyttä polemisoineesta kirjoituksesta "A Modest Proposal for Preventing the Children of Poor People in Ireland From Being a Burden on Their Parents or Country, and for Making Them Beneficial to the Publick".
Swift kirjoitti kaikki teoksensa salanimien suojasta tai anonyymisti, mutta Vainosen kirjasta saa käsityksen että nimimerkkien takana piileskellyt kirjoittaja oli Dublinissa julkinen salaisuus. Swiftin onneksi hänellä oli riittävän korkeassa asemassa olevia suojelijoita, jotka myönsivät epäkohtien olemassaolon vaikkakaan eivät julkisesti voineet niihin puuttua.
Mutta kun palkkio kirjoittajan paljastamiseksi on riittävän suuri, ilmiantaako joku Swiftin, jopa joku hänelle kaikkein läheisimmistä ihmisistä?
Vainonen punoo romaanistaan monipolvisen tarinan, jossa näkökulmat vaihtuvat ja ajan kerrostumat, poimut, peilaavat toisiaan. Voiko jo tapahtunutta muuttaa, ja miten se vaikuttaa nykyiseen hetkeen?
Hyvää jatkoa
2 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti