Tuomo-Juhani Vuorenmaan ja Ismo Kajanderin kirja I. K. Inha, valokuvaaja 1865-1930 (WSOY, 1981; ISBN 951-0-10155-9) on hieno katsaus Inhan elämäntyöhön ja elämään, sekä erityisesti hänen omimpaan ilmaisualueeseensa, valokuvaukseen.
Monipuolisesti lahjakas - mutta toisaalta myös asiasta toiseen levottomasti poukkoileva - Inha oli ristiriitainen persoonallisuus, joka jätti lähtemättömän jäljen Suomen kulttuurihistoriaan.
Olen törmännyt Inhan valokuviin moneen kertaan, koskaan sen kummemmin kuitenkaan noteeraamatta, että kuka tämä Inha oikein oli miehiään. Tämä teos kertoo Inhan tarinan.
Ja valokuvat, ne ovat kestäneet aikaa. Moneen kertaan tuli mieleen, että tämän kuvan olen nähnyt aiemmin - eikä kyseessä ole ollut välttämättä valokuva, sillä Inhan kuvissa on sellaisia joita hyvin paljon muistuttavia maalauksia riippuu Ateneumin seinillä.
Ja Euroopassakin Inha liikkui kameroineen, ja hienoja otoksia hän sielläkin otti, valokuvaus oli hänellä taidemuotona hallussa, ennen kuin valokuvausta edes pidettiin taiteena.
Inha ikuisti suomalaista maisemaa, perinnettä ja ihmisiä. Vaikka hänen elämänsä oli poukkoilevaa eikä kovinkaan helppoa, Inhan perintö elää edelleen.
Tekstit
Hyvää jatkoa
2 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti