Tuhat syytä lentää

Runoja suomeen muuttaneelta kiinalaiselta, suomeksi - siinä on lyhyt kuvaus Tao Linin kokoelmasta Tuhat syytä lentää (Enostone, 2011). Kirjailijana ja suomen kielen käyttäjänä Tao Lin on matkansa alussa, mutta tästä huolimatta: syvää, kirkasta, persoonallista runokerrontaa.

Aiempi teos, esikoisteos Suomen taivaan alla (Enostone, 2008) oli ehdokkaana Helsingin Sanomien esikoisteospalkinnon saajaksi.

Runoissa häivähtää samanlaisia tunnelmia kuin on Pertti Niemisen suomentamissa vanhoissa kiinalaisissa runoissa. Toisaalta osa runoista tuo mieleen suomalaisen runouden tunnettuja helmiä, vanhoja ja uusia.

Katsottuna kiinalaisen kulttuurin läpi suomalaisuus näyttää tuoreelta, ehkä vähän aralta ja oudolta, mutta myös yllättävän elinvoimaiselta, hyvältä - meillä on onnen sirpaleita.

Pidin tästä kuulaasta runosta, joka oli otsikoitu "Suloista huomata":

Mitä on olla ihminen?
Koskettaa itseäni
koskettaa muita
kuinka suloista

Seuraavassa runossa taas olen kuulevani kaikuja taolaisuudesta, tai ehkä vanhasta kiinalaisesta runoudesta. Otsikkona on "Ajattelu ja todellisuus":

Joskus ajattelemme, että olemme tehneet parhaamme
              ehkä kaukana parhaasta.
Joskus ajattelemme tietävämme
              ehkä kaukana todellisesta tiedosta
...

Voimmeko lähestyä sitä, mikä on totta?

Suomalainen vaikenemisen kulttuuri saa uuden tulkinnan runossa "Hiljaisuus on kultaa":

...
hiljaisuus on ihmisissä
ei puhuta, ei pussata
vaikka halutaan
Odotan puheenvuoroa

...

Kuka kertoo hiljaisuuden merkityksistä?
Kauanko minun pitää odottaa?

Kirjoittaja pohtii suomalaista tasa-arvoa, demokratiaa, koulua, terveydenhoitoa - ja esittää kysymyksen: Entä jos näin ei olisi? Ja lukija miettii: osaammeko ymmärtää, osaammeko arvostaa? On hyvä, että näemme Suomen muiden kulttuurien läpi, jotta ymmärrämme kirkkaammin sen mitä meillä on.

Ihmiskohtalot avautuvat runoissa uudesta näkökulmasta, esimerkiksi runossa "Adoptioprinsessa", jossa Tao Lin kertoo suomeen adoptoidusta tytöstä, jonka kepeä nauru kertoo hänen onnestaan prinsessan maailmassaan. Tao Lin kysyy: "Tiedämmekö siitä toisesta tytöstä, joka myös hylättiin?"

Nämä runot nousevat henkilökohtaisesta kokemuksesta; se antaa niille painon. Toivon, että Tao Lin jaksaa nähdä, ja kertoo meille mitä meidän tulisi nähdä, meidän talven pimeyteen käpertyvien suomalaisten.