Muru

Olen täällä muutamaan otteeseen kehunut Jarkko Sipilän dekkareiden realistista otetta. Tosin olen mennyt myös kritiikkiin.

Sipilän kirja Muru (Crime Time, 2011; ISBN 978-952-5918-24-3) on tästä mainio esimerkki. Jäykähköstä kerronnasta huolimatta tarina imee mukaansa, eikä hahmojen karkeahko tyypittelykään hirveästi haittaa.

Mutta silloin tällöin Sipilä ikään kuin politikoi kirjansa sivulla, esimerkiksi haukkumalla vankeusaikojen lyhyyttä tai tuomioiden lievyyttä. Hän ei edes yritä verhota näitä sanomisia hahmojensa ajatuksiin tai suuhun, vaan kirjoittaa ne niin että ne pongahtavat tekstistä lukijan syliin.

Jos tuollaiseen politikointiin haluaa mennä, ehkä jokin toinen tapa olisi parempi.

Toinen Muru-teosta riipivä asia on se, että kirjan loppu on halki ja pinoon -tyyppinen, jossa tarinan kerronta ikään kuin loikkaa kaikkien vaiheiden yli.

Ja lisäksi Sipilä turvautuu, eikä ensimmäistä kertaa, käänteeseen jossa omankäden oikeus manataan esiin. En tästä hirveästi tykännyt.