Digiajan kymmenen käskyä

Douglas Rushkoff antaa kymmenen käskyä digiajan ihmisille kirjassaan Program or Be Programmed: Ten Commands for a Digital Age (OR Books, 2010; ISBN 978-1935928157).

Samasta aiheesta kertoo Nicholas Carr kirjassa The Shallows: What the Internet Is Doing to Our Brains ja Jaron Lanierin kirjassa You Are Not a Gadget: A Manifesto.

Rushkoff lähtee liikkeelle siitä, että internet on kaikkialla eikä tätä tosiasiaa vastaan kannata taistella. Sen sijaan on syytä miettiä, annammeko tekniikan sanella miten me toimimme, vai otammeko vallan itsellemme. Jos annamme vallan tekniikalle, paluuta (ja valinnan vapautta) ei sen jälkeen enää ole.

Ruskoff tiivistää asiansa kaikessa yksinkertaisuudessaan näin: "[Y]ou will either create the software or you will be the software. […] Program, or be programmed. Choose the former, and you gain access to the control panel of civilization. Choose the latter, and it could be the last real choice you get to make."

Tietotekniikan opetuksessa kouluissa on siirrytty ohjelmistojen käyttöön, ei ohjelmistojen tekemiseen. Tällöin opiskelijat pystyvät kyllä käyttämään toisten kehittämiä välineitä, mutta eivät osaa määrittää millä tavalla nämä työkalut tuottavat arvoa käyttäjilleen. Vain pieni eliitti pystyy enää täysimittaisesti hyödyntämään uutta tekniikkaa.

Toisin on esimerkiksi Kiinassa: "[K]ids in other countries […] aren't wasting their time learning how to use off-the-shelf commercial software packages. They are finding out how computers work." Tässä on kyllä sanottava pieni epäilyksen sana: mitä Amerikoissa edellä sitä muualla perässä...

Ruskoffin mukaan ei ole ilman seuraamuksia mitä ohjelmoimaan kykenevä eliitti päättää. Samalla tavalla kuin auto loi amerikkalaisen ostoskeskusyhteiskunnan luovat internetiin rakennettavat sovellukset tulevaisuuden yhteiskuntamallia. Ajattelemme ja toimimme eri tavoin riippuen siitä, millaista tekniikkaa meillä on käytettävissämme.

Sähköposti on esimerkki sovelluksesta, joka helposti orjuuttaa vapauttamisen sijaan. Emme ehdi pohtimaan asioita. Jos vastaamme sähköpostiviesteihin saman tien, miettimättä mitä oikeastaan sanomme, menetämme niiden ihmisten kunnioituksen jotka ovat ruudun toisella puolella.

Eikä tässä vielä kaikki. Kun siirrämme tekemisiämme verkkoon, emme siirrä sinne vain tiedostoja, vaan nykyisin yhä enemmän myös tekemisestämme ja ajattelemisestamme siirtyy verkkoon. Jos emme enää osaa ajatella ilman digitaalisia apuvälineitä - vaikkapa hakukoneita - mitä se kertoo meidän kyvystämme toimia?

Ja samalla kun käytämme näitä välineitä, mukaudumme niihin aivan kuin kuva jota siirretään valmiiksi määritellyllä ruudukolla, jossa sitä ei koskaan saa sijoitettua täsmälleen sinne minne haluaa vaan vain ennalta määritettyihin kohtiin. Tietotekniikka luo ympärillemme suodattimen, joka määrittää maailmamme.

Kaiken lisäksi helposti unohdamme, että faktojen löytämisen helppous ei yhtään helpota faktojen taustan ymmärtämistä. Mutta faktat ilman taustatietoa ovat merkityksettömiä ja pahimmillaan vaarallisia, niillä voi perustella mitä tahansa. Rushkoffin mukaan toivoa kuitenkin on, sillä ainakin osa nuorista ihmisistä on löytämässä kyvyn hahmottaa asioihin liittyviä kokonaisuuksia törmätessään aihepiiriin liittyviin yksityiskohtiin: "[D]eveloping the ability to get the gist of an entire area of study with just a moment of interaction with it."

Toivottavasti näin tosiaan on!

Mutta tässä ei sovi unohtaa, että netti on viemässä kohti keskitttymistä: "Instead of granting power to small businesses on the periphery, the net ends up granting even more authority to the central authorities, indexers, aggregators, and currencies through which all activity must pass."

Lisäksi tekniikka ohjaa kohti persoonattomuutta. Rushkoff on sitä mieltä, että internetissä ei pitäisi toimia anonyymisti vaan aina omana itsenään: "[M]aintaining a strict sense of identity online is liberating, even empowering. We realize that nothing we commit to the net is truly off the record, and learn not to say anything we aren't proud to see quoted, shared, and linked to."

Yhteenveto: Arvokas puheenvuoro tärkeästä aiheesta. Rushkoff onnistuu kertomaan mitä jokainen meistä voi tehdä oman elämänsä hyväksi.