Matti Särkän runokokoelma Runoja maan alta (Enostone, 2011) kertoo otsikkonsa mukaisesti runoilijan - tai hänen alter egonsa - tunnelmista kellarikerroksen huoneessa, jossa on aaltopahvilla peitetty pieni ikkuna katurajaan. Taustalla on Sisilia mustine vuorineen.
Runot kietoutuvat toisiinsa, muodostavat tarinan - viivan etsinnästä, ihmisenä olemisen kipeydestä.
Tässä ote:
Syön kypsän nespolan suoraan puusta. Istuudun vanhan ystäväni araukarian juurelle. Tässä olen ollut aina, tämä on saari, meren avaruuden keskellä.
Suomalainen melankolia, Sisilialainen maaperä mausteineen ja viineineen, nämä kietoutuvat toisiinsa laavaperäisten vuorten rinteillä. Runoilijan, taidemaalarin elämää kaukana, lähellä.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti