maanantai 17. lokakuuta 2011

Ihmisyyden rajalla

Viktor E. Frankl kirjoitti teoksensa Ihmisyyden rajalla (Otava, 1978; suom. Osmo Jokinen ja Eila Sandborg) 50 vuotta sitten, mutta edelleen se haastaa lukijansa. Frankl (1905-1997) oli itävaltalainen psykiatri, joka vietti pitkiä aikoja vankina keskitysleireissä toisen maailmansodan aikana.

Kirjan takakannessa sanotaan: "Keskellä mieletöntä ihmisarvon riistoa hän alkoi pohtia, mikä saa ihmisen pysymään järjissään äärimmäisissä olosuhteissa. Hän päätyi tulokseen, että ratkaisevaa oli, pystyikö löytämään tarkoituksen elämälleen."

Kirja on lyhyt, ja keskitysleirien elämästä kerrotaan katkelmittain, voisiko sanoa jopa "filosofisesti". Frankl kuvaa arkisia leirin tapahtumia, mutta samalla hän ottaa etäisyyttä ja pohtii sitä, mikä saa ihmisen toimimaan niin kuin toimii, ja millä keinoin ihminen voi selvitä mahdottomasta. Useaan otteeseen Frankl viittaa Nietzschen ajatukseen: ""Kun tietää elämälleen miksi, kestää melkein mitä tahansa miten."

Siis: elämän tarkoitus on iso asia!

Keskitysleirin kauheudessa Franklin sisäinen elämä voimistui: "[Mielikuvitus] leikki menneiden tapahtumien kanssa, useinkaan ei kovin tärkeiden, vaan pienten tapausten ja mitättömien asioiden. […] Niiden maailma ja olemassaolo näyttivät kaukaisilta, ja mieli tavoitteli niitä kaivaten: tein bussimatkoja, avasin huoneistoni ulko-oven, vastasin puhelimeen, sytytin sähkövalot. Ajatuksemme liikkuivat usein tällaisissa yksityiskohdissa, ja nämä muistot saattoivat liikuttaa meidät kyyneliin."

Frankl ei tee itsestään sankaria - ja alunperin hän suunnitteli julkaisevansa kirjansa nimettömänä - vaan kertoo että sankarillisimmat ihmiset eivät välttämättä leiriltä selvinneet: "Heitä oli ehkä lukumääräisesti vähän, mutta he antavat riittävän todisteen siitä, että ihmiseltä ei voida ottaa pois viimeistä inhimillistä vapautta - vapautta valita oma suhtautumisensa mihin tahansa annettuun tilanteeseen, vapautta valita oma tiensä."

Kärsimyksestä tuli tehtävä, jolle ei vangit eivät halunneet kääntää selkäänsä: "[Runoilija] Rilke puhuu kärsimyksestä, joka on kestettävä, samalla tavalla kuin muut puhuvat tehtävästä, joka on suoritettava. Meillä oli kestettävänämme paljon kärsimystä. […] Mutta ei ollut mitään syytä hävetä kyyneleitä, sillä kyynelet todistivat ihmisen suurinta rohkeutta, rohkeutta kärsiä."

Frankl tunnetaan myös niin kutsutun "logoterapian" kehittäjänä. Kirjassa on tästä aiheesta erillinen osuus, jossa Frankl kuvailee kyseisen terapiamuodon olennaisia piirteitä. En tästä erityisesti vakuuttunut, mutta terapian taustalla olevat enemmänkin filosofiset ajatukset kiinnostivat kyllä. Esimerkiksi ajatus "eksistentiaalisen tyhjiön" merkityksestä, ja ajatus siitä että kysymys elämän tarkoituksesta, tai ehkä pikemminkin tehtävästä joka itse kullakin on, on erinomainen lähtökohta pohtimiselle.

Esimerkiksi "itsensä toteuttaminen" on todella köyhä lähtökohta elämälle, siinä ei ole tarkoitusta. Franklin mukaan voimme löytää elämän tarkoituksen kolmella tavalla: "(1) tekemällä jonkin teon, (2) kokemalla jonkin arvon, (3) kärsimällä."

Tästä lähtevä pohdiskelu oli äärimmäisen kiinnostavaa, ja erityisen mielenkiintoinen on kontrasti Franklin ajatusten ja nykyisen kuluttamista ja nauttimista sekä "yksilöllisyyttä" korostavan maailmankuvan kanssa.

Kärsimys voi olla elämän tarkoitus!? Hmmm…

4 kommenttia:

Metsätonttu kirjoitti...

Hyvä kirja, olen lukennut häntä enemmänkin. Voisin kiinnostua vaikka logoterapiasta...

Juha Haataja kirjoitti...

@Metsätonttu: Minulle tuli kyllä logoterapiasta kirjan perusteella vähän käärmeöljymäinen fiilis, ikään kuin se saisi aikaan ihmeitä. Voihan se joskus toimiakin, mutta enpä tiedä, itseäni kiinnosti tuo filosofinen ulottuvuus. Ja filosofia taas ei tee onnelliseksi...

Metsätonttu kirjoitti...

Tosiaan, filosofia ei tee onnelliseksi, mutta se kasvattaa tai ainakin kohentaa päätä. En usko terapioihinkaan, mutta tuo kiinnosti. Kiinnostaa intohimon tai päämäärän voima.

Juha Haataja kirjoitti...

@Metsätonttu: Jep. Tulin miettineeksi, miltä maailma näyttäisi, jos USA:n itsenäisyysjulistuksessa olisi lukenut fraasin "pursuit of happiness" (siis kissankullan etsintä) sijasta tuo Franklin kolmen asian lista, siis että ihmisillä olisi elämässään vapaus (1) tehdä jokin teko, (2) kokea jokin arvo, (3) kärsiä.

Franklin ajatukset muistuttavat jossain määrin sitä mitä "flow-ilmiöstä" on kirjoitettu, mutta erojakin on. Sekin mietityttää, missä määrin Franklin ajatukset ovat kestäneet käännöksen kielestä toiseen.