Älyllinen kunto - Tuottavuutta työhön

Leenamaija Otala on kirjoittanut laajan katsauksen aivojen käytöstä työssä: Älyllinen kunto - Tuottavuutta työhön (WSOYpro, 2011). Kirja on selkeä, tosin paikoitellen luettelomainen, ja tarjoilee lukijalle runsaasti tietoa aivojen toiminnasta ja aivojen kunnon ylläpitämisestä.

Kirjan viitataan varsin usein Matthew MacDonaldin suomennettuun kirjaan Aivot - käyttäjän käsikirja (WSOYpro, 2009). MacDonaldin kirja on mainio johdatus aihepiiriin, ja sitäpaitsi sopivan humoristinen ja lähdekriittinen, todeten että ymmärrys aivoista paranee koko ajan ja kirjassa kerrottu ei ole lopullinen totuus.

Otalan kirjassa ei ole MacDonaldin tyylistä huumoria vaan se etenee tiukalla asialinjalla. Kirjassa mainitaan kuitenkin asia, jota voi pitää joko täytenä huuhaana tai ainakin vakavasti otettavana kandidaattina pseudotieteeksi. Tämmöinen juttu oli aivojumpan (Brain Gym) esille tuominen. (Samaan kategoriaan kuuluu NLP, neurolingvistinen ohjelmointi, jota käsittääkseni ei Otalan kirjassa mainita.)

Onneksi Otala mainitse, että "monet aivotutkijat ovat kuitenkin kriittisiä aivojumpan lupauksia kohtaan". Niin pitääkin olla!

Brain Gymistä voi lukea Ben Goldacren tiedekirjasta Bad Science, jossa hän toteaa: "Debunking Brain Gym, let me remind you, does not require high-end, specialist knowledge. We are talking about a programme which claims that 'processed foods do not contain water', possible the single most rapidly falsiable statement I've seen all week. What about soup?"

Vähän asiaa yleistäen voi todeta, että se mitä on yritetty markkinoida brittiläisiin kouluihin on nyt tulossa työpaikoille: kaikenlainen "aivojen aktivointi" ym. hössötys, jossa taustalla on pseudotieteellistä hokkus-pokkusta. Onneksi tämä huuhaa ei välttämättä aina ole suoraan vahingollista, mutta sen välilliset vaikutukset voivat toki olla huomattavan haitallisia.

Jonkin verran lähdekritiikkiä olisi voinut käyttää myös siinä, kun kerrotaan aivotutkimuksen uusista sovelluskohteista markkinoinnissa: '[A]ivotutkimuksen sovellusten tuloksena ovat syntyneet muun muassa "neuroekonomia", "neurojohtajuus", "neuromarkkinointi", "neurobiologia" ja "neuromusisointi". Mahdollisuudet ovat rajattomat.'

Tässä haluaisin kysyä, mikä on tieteellisen tutkimuksen perimmäinen tavoite? Tuoda markkinoille tekniikoita, joilla ihmiset saadaan tehokkaammin markkinoijien koukkuun ja ostamaan yhä lisää tarpeettomia hyödykkeitä? Vai auttaa ihmisiä elämänsä hallintaan lisäämällä ymmärrystä ja mahdollisuuksia oman elämänsä itsesäätelyyn?

Mutta mennään asiaan. Mitä tarkoittaa älyllinen kunto? Näin Otala: "Älyllinen kunto tarkoittaa ihmisen kykyä ymmärtää, muistaa, oppia, suunnitella ja sopeutua."

Otala kuvaa hyvin aivojen dynaamisuutta ja muuntuvaisuutta läpi elämän. Tosin tässä on jälleen hatunnoston paikka MacDonaldin kirjalle Aivot - käyttäjän käsikirja, mistä Otalan esitys ottaa mallia.

Perusasiat menevät joka tapauksessa oikein, muun muassa se että aivot ovat koko ajan sataprosenttisesti käytössä: millään biologisella organismilla ei ole varaa käyttää energiaa sellaisiin kudoksiin joista ei ole hyötyä. (Tässä voisi myös verrata aivoja tietokoneisiin, jotka toimivat aivoihin verrattuna tavattoman tuhlailevasti ja tehottomasti.)

Otala viittaa professori Manfred Zimmermannin mittauksiin, joiden mukaan tietoinen mieli pystyy prosessoimaan kerrallaan 45 bittiä sekunnissa kun taas tiedostamaton mieli käsittelee samaan aikaan 11,2 miljoonaa bittiä sekunnissa.

Näin tarkat luvut herättävät aina epäilystä, ja tämä tutkimuskin on aika vanha, mutta sinänsä oikeansuuntainen väite tässä on: "Älyaivoja kunnioitetaan, vaikka niiden kyky toimia tehokkaasti on varsin rajallinen." Kyseinen seikka on tärkeä niin työtehon kuin luovuuden kannalta: tietoinen mieli ei toimi tehokkaasti häirittynä; alitajunta on vahva voimavara.

Muistin merkitystä Otala käsittelee kohtuullisen lyhyesti, vaikka asia on keskeinen ihmisen toiminnassa: olemme mitä muistamme. Ja koska asioiden siirtyminen pysyvään muistiin vaatii pitkähkön ajan - Otalan mukaan puoli tuntia, muitakin arvioita on esitetty - nykyinen jatkuvien keskeytysten riivaama toimintamalli tarkoittaa sitä, että emme opi uusia asioita kovinkaan tehokkaasti.

Entä ne reseptit: miten pitää yllä älyllistä kuntoa? No: hyvä uni, hyvä ravinto, säännöllinen liikkuminen, stressin hallinta, ihmissuhteet, kiinnostava työ, … Ei siis mitään ihmeellistä tällä rintamalla. No, detaljejakin kirjasta löytyy, mutta ne ovat detaljeja: isot linjat ovat tässä.

Sitten vielä muutama hajanainen huomio.

Kiinnostava oli Otalan viittaus käsillä tekemisen aivoja aktivoivaan vaikutukseen: käsillä tekemiseen liittyy hyvänolon tunne, ja tämä vaikuttaa muun muassa dementoitumisriskin pienenemiseen.

Sari Baldaufilta Otala nostaa esiin "5K-johtamisen": kiinnostus, kannustus, kunnioitus, kuuntelu ja kiitos. Erinomainen muistilista johtamiseen!

Aivojen kuntoon vaikuttaa paljon oppiminen. Työpaikoilla olisi hyvä pohtia ennen kaikkea työssä oppimista, johon liittyy muun muassa tiedon jakaminen, oppimisen arviointi ja oppimistarpeiden tunnistaminen.

Yhteenveto: Otala kirjoittaa tärkeästä aiheesta, eikä ollenkaan huonosti, mutta kirjan luettelomaisuus hiukan häiritsee, samaten jonkinlainen lähdekritiikin puute. Mutta ei hassumpi tietopaketti aivoista. Kun nyt vielä jaksaisi tarttua toimeen…