Kultaisella keskitiellä - Valitse valitseminen

Mari Aulanko tarttuu isoon teemaan - elämän tarkoitukseen - kirjassaan Kultaisella keskitiellä - Valitse valitseminen (Kirjapaja, 2009). Takakannessa kysytään: "Osaammeko tehdä oikeita valintoja vai annammeko elämän kuljettaa itseämme kuin ajopuuta?"

Aulanko antaa lukijalle tehtävän: "Pitäisikö jonkin asian olla elämässäsi toisin? Mikä muutos sinun pitäisi tehdä, mieluiten heti? Kirjoita itsellesi muistiin yksi tai kaksi ensimmäisenä mieleesi tulevaa asiaa, vaikkapa kirjan marginaaliin."

No, kirjastokirjan marginaaliin en ruvennut piirtelemään, vaikka se kyllä vähän houkutti, mutta tulin kuitenkin miettineeksi, ja kyllä heti pari asiaa löytyi, ja niitä rupesinkin hoitamaan. Sinänsä pieniä juttuja, mutta turha lykätä.

Erilaisista ihmiskäsityksistä Aulankolla on paljon sanottavaa: "[E]i ole yhdentekevää, millaisen käsityksen mukaan elää. Se vaikuttaa kaikkeen, mitä pidän oikeana ja vääränä, mitä hyvänä ja pahana, mitä minulle merkitsee vastuu, ja oikeudet."

Aulanko kritisoi ajatusta, jonka mukaan "itsensä toteuttaminen" voisi olla elämän tarkoitus. Tämä ajatus vie tuuliajolle. Aulanko viittaa Hillelin runoon, josta lainaan loppua: "Mutta jos teen sen vain itseni vuoksi, mikä minä silloin olen?"

Itsensä johtaminen, se on usein vaikeaa. Aulanko kertoo siitä, miten hän pääsi irti kahvin juomisesta, eikä enää tarvitse kahvia. Aulanko vihjaa, että tarvitaan kolmisen viikkoa "ehdollistumaan" uudelleen, kun haluaa saada aikaan elämänmuutoksen. Sen jälkeen uusi toimintamalli on vakiintunut.

Ja miksi kaiken elämässä pitäisi olla mukavaa? Eikö olisi parempi hyväksyä väistämättömät asiat ja toimia sen pohjalta? Sillä vaikka omat asiat olisivat kuinka hyvin, aina on toisia joilla jokin asia on paremmin, ja siinäpä sitä sitten kadehdit. Näin Aulanko: "Elämä on kuin räsymatto, taideteos, jossa kuuluukin olla monenvärisiä raitoja. Siellä ovat vierekkäin ilo ja suru, onni ja murhe, tyytyväisyys ja pettymys, elämä ja kuolema, toiveikkuus ja toivon menetys."

Jos elämän tarkoitus on hukassa, lopputulemana on noidankehä. Eikä tässä auta se, että moderni yhteiskunta lietsoo kaikenlaisia, usein kuluttamiseen liittyviä riippuvuuksia: "Yhteiskunnan intresseissä on mainostaa sellaista, mikä vähentää jännityksiä ja saa meidät keskittymään omiin päähänpinttymiimme niin, että meidät huomaamattamme tainnutetaan."

Aulanko viittaa monessa kohtaa Viktor Franklin kirjoituksiin. Pitää tutustua, sen verran fiksuilta ajatukset vaikuttavat. Frankl on kirjoittanut: "[I]hmisen elämä [ei] löydä täyttymystään vain toiminnassa ja ilossa vaan myös kärsimyksessä."

No, mitäpä tuohon sanoisi. Kyllä!?

Ihan vain saivartelemisen vuoksi mainitsen tässä lopussa, että Aulanko viittaa EU:n kurkkujen käyryyttä koskevaan määräykseen. EU:n ns. "kurkkudirektiivi" on kuitenkin myytti - ja kyseinen myytti kumotaan EU:n komission sivuilla. No, kyseisessä kirjan kohdassa on teemana materialistuminen ja samanlaistuminen, ja varmaan EU:lla voi tämän teeman kanssa olla tekemistä kurkuista huolimatta.

Yhteenveto: Erinomainen, tosin paikka paikoin vähän hajanainen, katsaus elämän tarkoitusta pohdiskelevaan filosofiaan, muumejakaan unohtamatta.