Sain työkaverilta linkkivinkin Sami Inkisen blogipostaukseen "How we put a number on employee happiness and did something about it".
Mielenkiintoista on se, että vaikka Inkinen puhuu onnellisuudesta, hän käsittelee pääasiassa toista asiaa: työssä viihtymistä ja tekemisen mielekkyyttä. Se miten hän kuvailee asiaa mitattavan on mukavan yksinkertainen tapa, ja luultavasti myös jollain tavalla kytköksissä onnellisuuden tunteeseen.
Mutta mistä esimerkiksi työhön liittyvä motivaatio tulee. Onko se tekemisestä sinällään, vai siitä mitä tekeminen tuo mukanaan? Kukin meistä löytää työn ilon vähän eri tavalla.
Olen tullut siihen käsitykseen, että onnellisuuden "tavoittelu" tai sen mittaaminen ei paranna onnellisuutta. Onnellisuus tulee tekemisestä ja olemisesta, yksinkertaisista asioista kuten siitä että tekee mielekästä työtä toisten ihmisten kanssa.
Nykyään olen aika allerginen onnellisuus-termille vaikka sitä paljon käytetään. (Ja on käytetty pitkään, vrt. esim. USA:n "The Declaration of Independence" jossa heti alussa on sanat "the pursuit of Happiness".)
Se miten esimerkiksi Mihaly Csikszentmihalyi lähestyy onnellisuus-teemaa on mielestäni järkevä näkökulma, siis haastavan tekemisen kautta (flow-ilmiö). Kun osaaminen lähestyy huipputasoa ja tekemisessä on vaikeustasoa, silloin ihminen joutuu tosissaan paneutumaan asiaansa, koko olemuksellaan, ja silloin sellaista abstraktiota kuin onnellisuus ei ehdi miettimään - ihminen on täydellä sydämellä läsnä ajassa ja tekemisessä. Mutta myöhemmin voi ehkä tajuta olleensa onnellinen.
Olen lukenut paljon asiaa käsitteleviä kirjoja, joista osa on ollut hyvinkin hedelmällisiä, vaikkakin vasta ajan mittaan olen niitä oppinut arvostamaan. Keräsin muistini virkistämiseksi jonkinlaista listaa hyvistä lukukokemuksista:
- Mihaly Csikszentmihalyi / "Flow - elämän virta" ja "Hyvä bisnes"
- Carl Honoré / "Slow - Elä hitaammin! Manifesti verkkaisen elämän puolesta"
- Eero Ojanen / "Järjen valossa - elämänviisautta filosofiasta"
- Mari Aulanko / "Kultaisella keskitiellä - Valitse valitseminen"
- Timo Airaksinen / "Onnellisuuden opas"
- Daniel Gilbert / "Stumbling on Happiness"
- Jonathan Haidt / "The Happiness Hypothesis: Finding Modern Truth in Ancient Wisdom"
Aulanko osuu maaliin lauseella "Olisiko mahdollista [että onni löytyy] uskollisuudesta oman elämän tarkoitukselle? Tarkoitus on kuitenkin jokaisen itse löydettävä." Ja Airaksisen kirjaa vielä sulattelen. Olen sen hiljattain ehtinyt lukea mutta paljon jäi pohdittavaa.
Ja vastaesimerkkinä kirja joka on mielestäni täyttä roskaa, ja jopa vaarallista sellaista:
- Chris Prentiss / "Zen ja onnellisuuden taito"
Lukulistalla aiheeseen liittyen on yksi teos:
- Richard H Thaler / "Nudge: Improving Decisions About Health, Wealth and Happiness"
Thalerin kirja on saanut aika vaihtelevia arvioita lukijoilta, enkä tiedä onko se erityisen hyvä lähtökohdastaan huolimatta: "… by knowing how people think, we can design choice environments that make it easier for people to choose what is best for themselves, their families, and their society."
PS. Tätä tekstiä kirjoittaessani nousi mieleen paljon ajatuksia ja kokemuksia, kokonainen kirjo ajatuksia onnen teemaan liittyen, ja hetkeksi todella uppouduin kirjoittamiseen. Oliko se onnea?
2 kommenttia:
Kyllä! Mukava työ, työstä nauttiminen, eli tekemisestä ja olemisesta nauttiminen on onnellisuutta!
@Metsätonttu: Ja parasta on ettei onnellisuutta edes tarvitse tavoitella...
Lähetä kommentti