Olen joskus vuosia, vuosia sitten lukenut yhden tai kaksi Georges Simenonin Maigret-dekkaria, mutta en niistä ihmeemmin innostunut. Nyt palasin Maigretin pariin dekkarilla Maigret ja gangsterit. Kirjassa ollaan suuren luokan rikollisten jahdissa, kun amerikkalaiset gansterit pelaavat pelejään Pariisissa.
Simenonin tuotteliaisuudesta kerrotaan Wikipediassa seuraavasti: "Georges Simenon oli 1900-luvun määrällisesti tuotteliaimpia kirjailijoita: hän kirjoitti yli 400 romaania tai novellia ja kirjoitti työskennellessään noin 70 sivua päivässä."
Näkyykö tämä tekstissä? No, priimaa tuppasi tulemaan, ainakin tämän dekkarin osalta. Aina voi valittaa siitä, että jotkin yksityiskohdat eivät ole täysin yhtäpitäviä kirjan eri osissa tai sitä että paikkojen kuvailu on joskus hyvinkin suuripiirteistä ja tietyt asiat toistuvat toistumistaan, mutta pääsääntöisesti Simenon hoitaa urakkansa mallikkaasti. Eipä kovin monta suomalaista dekkaristiakaan löydy joka hoitaisi homman yhtä tyylikkäästi.
Tässä dekkarissa on toimintaa ehkä enemmän kuin Maigret-tarinoissa yleensä, gansterien Pariisiin tuomaa. Ja Maigret ottaa kunnia-asiakseen selvittää tapahtumat, ei tulisi kuuloonkaan että rapakon toisella puolella sanottaisiin ettei Ranskan poliisi tajunnut mitään siitä mitä oli tapahtumassa.
Mainio, tosin lyhytkestoinen, lukukokemus. Ja ihmetellä täytyy Simenonin kirjoitustahtia, kun tämmöistä tulosta syntyy.
Tekstit
Hyvää jatkoa
2 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti