Hetken hallitsijat - Julkinen elämä notkeassa yhteiskunnassa

Vaalirahakohu, tekstiviestikohu, vihapuhekeskustelu... Tämän kaltaisiin julkisen elämän ryöpsähtelyihin tarttuu Anu Kantolan toimittama kirja Hetken hallitsijat - Julkinen elämä notkeassa yhteiskunnassa (Gaudeamus, 2011; ISBN 978-952-495-207-1).

Kirja pohtii julkisen elämän avautumista ja vapautumista: "Millaista on julkinen elämä yhteiskunnassa, jossa auktoriteetit eivät enää ole entisellään, monet instituutiot horjuvat ja ihmiset valitsevat entistä vapaammin ja yksilöllisemmin oman elämäntapansa? […] Sosiaalinen media on luonteva paikka itseilmaisulle, elämäntyylien etsinnalle ja omien yhteisöjen muodostamiselle."

2000-luvulla tapahtunut muutos on huima: "[S]ähköiset ja painetut viestimet kilpailevat keskenään nopeudesta, kekseliäisyydestä ja kiinnostavuudesta. Julkisuudesta on tullut entistä arvaamattomampaa, viihteellisempää, nopeatahtisempaa ja ärhäkämpää. […] Muutosta voi kutsua julkisuuden notkistumiseksi."

Notkistumisesta on tullut eliittien yleistyvä ongelma: "Yhteisöön tai sen johtajaan kohdistuva kielteinen mediajulkisuus uhkaa yhteisöjen mainetta, oli kyseessä sitten poliittinen, taloudellinen tai uskonnollinen yhteisö. […] Skandaalit ovat merkki siitä, että mikään instituutio ei ole enää pyhä tai tabu, kaikkea voi kritisoida. Samaan aikaan läpinäkyvyyttä vaaditaan kaikilla sektoreilla aiempaa enemmän."

Politiikassa toimijoista voidaan luokitella sukupolvittain eri tyyppisiksi: korkea moderni (syntymävuodet 1939-55), notkistuva moderni (s. 1956-69) ja notkea moderni (s. 1970-). Korkealle modernille on tyypillistä institutionaalisuus, arvovalta, julkisuuden hallinta ja skandaalien välttely. Notkistuvaa modernia puolestaan kuvaa ideologisuus, ammatillisuus, pintajulkisuuden kritiikki ja skandaalien hallinnan vaikeus. Notkea moderni puolestaan tunnetaan liikkuvuudesta, nopeista käänteistä, konsensuksen kritiikistä ja skandaaleista joita tulee ja menee.

Nuori polvi on siis erilaista: "Monet nuoren polven poliitikot eivät […] ota julkisuutta niin vakavasti kuin edeltäjänsä. He eivät enää ole niin riippuvaisia suurten medioiden suomasta palstatilasta ja sekunneista. Sosiaalinen media tarjoaa uuden kanavan, jolla voi luoda aktiivisen suhteen kannattajiin ja ylläpitää samanhenkisten heimoja ja verkostoja."

Myös media, ja toimittajat, ovat notkistumassa, mitä kuvaa Yleisradion Jari Korkki: "[M]uodostan itse oman käsitykseni maailmankaikkeudesta ja puolueet sitten seuraavat sitä parhaansa mukaan, jos pystyvät - ei päinvastoin."

Mutta onko sosiaalinen media paljon porua tyhjästä? "Silloin tällöin kansalaiset ovat saaneet aikaan poliittisia tai kuluttajapoliittisia liikkeitä, joiden tarkoituksena on ratkoa yksittäisiä ongelmia. Jatkuvana ja laajamittaisena tällaista toimintaa ei kuitenkaan vielä harjoiteta."

Kirja lopussa annetaan vielä puheenvuoro Immanuel Kantille: "Julkisuuteen astuminen sekä siellä ajatteleminen ja puhuminen vaativat rohkeutta ja päättäväisyyttä: on katsottava asioita sellaisina kuin ne näyttäytyvät juuri silloin ja tehtävä niistä johtopäätöksiä."

Tässäpä haastetta: miten saadaan synnytettyä sellaista julkista elämää, jossa osaamme käyttää rohkeasti järkeämme?

Yhteenveto: Erinomainen, tutkimuksellinen, rohkea puheenvuoro Suomen julkisen elämän notkistumisesta, sen ongelmista ja mahdollisuuksista.