Et ole koje

Jaron Lanierin kirja You Are Not a Gadget: A Manifesto (Alfred A. Knopf, 2010) on suomennettu nimellä Et ole koje: Manifesti, mutta luin sen alkuperäisversiona. Ja selkeälukuinen teos tämä on, vaikkakin sisältää kaikenlaista IT-alan terminologiaa joka ehkä voi maallikkoa hämmentää.

Lanier on saanut ajatuksillaan - ja varsinkin tämän kirjan myötä - kohtalaisesti julkisuutta, ja kyllä hän sen ansaitseekin, sillä hän tarjoaa omaperäistä ja perusteltua kritiikkiä niihin kehitystrendeihin jotka "tietoyhteiskunnassa" ovat nähtävillä. Kyseessä ei ole niinkään yksittäisten detaljien kritiikki kuin kaikenkattava perustavien lähtökohtien kritiikki, joka panee miettimään mihin ihmiskunta on itseään oikein ajamassa. Olemmeko tekemässä itsestämme kojeita?

Mutta teknopessimisti Lanier ei suinkaan ole, vaan pikemminkin optimisti, vaikka näkeekin teknologian nykyisen suunnan vastenmieliseksi ja vaaralliseksi. Lanier haluaisi, että tietotekniikka mahdollistaisi ihmisten keskinäisen kohtaamisen, mutta tämä ei nykyään toteudu: ihmiset peittyvät tietotekniikan tuottaman kohinan alle, eikä yksittäinen ihminen tunnu enää arvokkaalta asialta.

Sellaiset käsitteet kuin "crowdsourcing" kuvastavat ajatusta, jonka mukaan ihmismassat ovat ratkaisevia toimijoita, eivät yksittäiset ihmiset. Tämä siitä huolimatta että on runsaasti todistusaineistoa siitä että massa ei ratkaise mitään, yksittäiset ihmiset sen tekevät.

Lanierilla on mainio lista ehdotuksista, joita jokainen meistä voi tehdä parantaakseen sitä miten ihmiset näyttäytyvät netissä. Tässä lyhennelty luettelo:

• älä kirjoita nettiin viestejä anonyyminä ellei henkesi todella ole vaarassa
  
• panosta oman persoonasi esilletuontiin sen sijaan että kirjoittaisit vain asia-artikkeleita
  
• luo nettisivusto joka kertoo jotakin olennaista sinusta eikä sovi johonkin valmiiseen sosiaalisten verkostopalvelujen formaattiin
  
• kirjoita blogipostaus joka vaatii viikon miettimistä ennen sisäisen äänen löytämistä
  
• tuo netissä esille oma sisäinen tilasi sen sijaan että kerrot triviaaleista ulkoisista tapahtumista jotka sopisivat paremmin koneen kuin ihmisen tilan kuvailuun
  

Lanier pelkää, että netin massapalvelut ovat tekemässä ihmisistä raaka-ainetta formaateille, joissa määritellään kankeasti ihmisten olennaiset ominaisuudet ottamatta huomioon erilaisuuuden ja eri persoonallisuuksien rikkautta. Jos ihmiset panostavat oman itsensä esilletuontiin kankeissa formaateissa kuten Facebook, tuloksena on se että ihmisyys köyhtyy ja että alamme ajatella että ihmiset ovat sellaisia kuin näiden palvelujen mielivaltaiset (ja usein kaupallista hyödyntämistä tavoittelevat) formaatit väittävät.

Lanier ottaa esimerkiksi "Facebook-ystävät" ja toteaa: "I know quite a few people, mostly young adults but not all, who are proud to say that they have accumulated thousands of friends on Facebook. Obviously, this statement can only be true if the idea of friendship is reduced. A real friendship ought to introduce each person to unexpected weirdness in the other."

Lanier varoittaa vaarasta, että ihmiset alkavat ottamaan Facebookin kaltaiset alustat todesta, jolloin elämästä tulee verkkonäkyvyyden tarkkaa harkittua kasvattamista, käytännössä fiktiota joka piilottaa todellisen minän taustalle. Olemmeko tuolloin enää ihmisiä? Ja tähän liittyy myös verkossa helposti esiintyvä hyökkäävä laumakäyttäytyminen, jonka uhriksi joutuminen ei ole mikään pieni juttu ja on johtanut jopa itsemurhiin eri puolilla maailmaa.

Tuo edellä oleva on kuitenkin vain osa Lanierin argumentaatiota. Kirjan mielenkiintoisin anti, tietotekniikan näkökulmasta, liittyy siihe miten Lanier kyseenalaistaa tietotekniikan syvät oletukset, esimerkiksi tiedoston käsitteen ja Unixin tyylisten käyttöjärjestelmien valta-aseman.

Olisiko voinut olla toisin? ... Ja millainen maailma olisi tällöin.

Tietotekniikassa on vaarallista "lock-in" eli se että kerran valittu ratkaisu jää pysyväksi, sillä sen muuttaminen käy mahdottomaksi koska kaikki myöhemmät ratkaisut perustuvat kerran valittuun lähtökohtaan. Osa ratkaisuista osoittautuu hyviksi, osa taas lähestulkoon katastrofeiksi.

Mitä Lanier ennen kaikkea kritisoi on "digitaalinen maoismi" eli ajatus jonka mukaan on vain ajan kysymys milloin ihmisen kehittämä tietotekniikka ottaa vallan. Tämä oletus on usein implisiittisenä taustalla niin päätöksissä siitä, mihin IT-investoinnit suunnataan kuin siinä miten ihmisen rooli suhteessa tietotekniikkaan määritetään. Miksi kukaan ei kyseenalaista tätä ajattelua?

Yhteenveto: Provokatiivinen, omaperäinen puheenvuoro, ihmisen puolesta koneiden diktatuuria vastaan.