tiistai 1. helmikuuta 2011

Villi länsi

Mika Mäkeläinen kirjoitti Amerikasta kirjan joka kannattaa lukea. Teos Villi länsi - Kirjeenvaihtajan kanssa pitkin poikin Amerikkaa (Kirjapaja, 2010) on kylläkin poukkoileva, mutta pääosin antoisalla tavalla.

Aiheet ovat mitä mielenkiintoisimpia: mitä todella tapahtui finanssikriisiin johtaneessa Amerikan asuntokuplassa, millaista Guantanamon vankileirillä on, miten amerikkalaiset metsästävät laittomia siirtolaisia Meksikon rajalla, ja niin edelleen.

Yhdysvaltojen ja Meksikon raja-alueesta Mäkeläinen kirjoittaa seuraavasti: "Ihmisten salakuljettajien käyttämät reitit erottuvat hyvin ilmasta käsin. Kuivuneet joenuomat eli washit ovat kätevimpiä reittejä. [...] Ilmasta erottuu jopa polkuja, jotka johtavat rajalle - niille ei ole mitään muuta järkevää käyttöä kuin ihmisten salakuljettaminen rajan yli."

Mäkeläinen Ylen pääkirjeenvaihtajana Washingtonissa 2006-2009 ja on tätä nykyä Yle uutisten ulkomaantoimittaja. Tv:stä (ja radiosta) tuttu kaveri siis. Monessa mukana, eikä kirjeenvaihtajan homma ole niitä helpoimpia. Esimerkiksi seikkailu New Orleanssissa hirmumyrskyn keskellä juttua tekemässä oli verraton. Ja se miten Meksikossa sotilaat kiilasivat toimittajien auton tien sivuun tuotti kylmiä väreitä, vaikka oli selvää että hyvin tässä lopulta käy, ei kirjoittaja muuten olisi kirjaansa tehnyt.

Mäkeläinen antaa Yhdysvaltojen nykyisestä talouspolitiikasta lohduttoman kuvan: "Yhdysvallat käyttäytyy valtiona yhtä lyhytnäköisesti kuin rahoitusalan suuryritykset edellisen kriisin aattona. Poliitikkoja kiinnostavat seuraavat vaalit, ja pankinjohtajia taas seuraava osavuosikatsaus - kummassakin tapauksessa lyhyen tähtäimen henkilökohtainen etu ajaa ohi pitkän tähtäimen yleisen edun ja kestävän menestyksen."

Ja tähän sopii todeta, että Eurooppa ei toimi sen paremmin: "Lähes koko teollistunut maailma[...] lainaa yhä enemmän tulevien sukupolvien piikkiin."

Lohduttomin pätkä kirjassa - Guantanamon jälkeen - kertoo Alaskassa olevasta Shismarefin kylästä, johon ilmastonmuutos iskee pahasti. Mutta tännekin on amerikkalaistuminen edennyt: "Erikoisinta on kuitenkin se, että kukaan ei kävele kauppaan, vaikka kaukaisimmastakin talosta on putiikkiin korkeintaan puoli kilometriä. Kaikki pärisyttävät pikamatkan mönkijällä pitkin kylän upottavaa ja hiekkaista raittia. Yleisamerikkalainen käytäntö on siis levinnyt tännekin - yhtään ylimääräistä askelta ei oteta, jos tekniikalla vain suinkin voidaan välttää hyötyliikuntaa."

Aivan lopussa kirja ikään kuin lässähtää, tai voi sitä ehkä pitää myös tehokeinona: juttu tornadoista jää tekemättä kun nämä penteleet olivat ihan toisella suunnalla tekemässä tuhojaan. Mutta seuraavalla kerralla sitten.

Ei kommentteja: