Tekstiä ruudulla

Miten saat lukijan kiinnostumaan verkossa olevasta tekstistä, siinäpä haastetta. Vastauksia tähän kysymykseen tarjoilee Katleena Kortesuo lyhyessä kirjassaan Tekstiä ruudulla - Kirjoitamme verkkoon (Infor, 2009). Olin aika yllättynyt huomatessani, miten vähän verkkokirjoittamisesta lopulta ymmärränkään, vaikka olen parikymmentä vuotta sitä jo tehnyt.

Kirja paneutuu työelämän viestintään, mutta on siitä iloa myös harrastuksekseen kirjoittavalle. Toisaalta kirja toteaa, että jos kohderyhmä ei välitä oikeinkirjoituksesta tai verkkosivun esteettisestä ulkoasusta, ei siihen myöskään kannata panostaa.

Mutta entä sitten tekstit joilla pyritään tavoittamaan laajaa lukijakuntaa? Silloin luettavuudella ja löydettävyydellä on suuri merkitys.

Otetaan esimerkiksi vaikka ingressi, siis lehtijuttujen alussa perinteisesti ollut kappale, joka kertoo tekstin pääasian. Verkkoteksteissä sama idea on tärkeä siksi, että monet tekstit luetaan syötteistä (RSS tai muu tekniikka), jolloin lukija näkee tekstistä vain muutaman ensimmäiset sanat. Siksi verkkotekstin ensimmäinen kappale pitää kirjoittaa aina kuten kirjoittaisit ingressin.

Itsestään selvää, kun sen vain ymmärtää.

Moni muukin kirjan asia on itsestään selvä, mutta kuitenkin sen kaltainen jota ei vain tule oivaltaneeksi luonnostaan, vaikka ehkä pääsääntöisesti niin oppiikin toimimaan vaistonvaraisesti. Mutta jotkin asiat ovat vähemmän itsestään selviä, vaikkakin ymmärrettäviä kun syy on kerrottu.

Esimerkiksi se, miksi verkossa kuvatekstin "kannattaa kertoa myös itsestäänselvyyksiä". Siis jos kuvassa on pyöräilevä nainen, kuvatekstissä olisi hyvä lukea "pyöräilevä nainen". Itsestäänselvyyksiä tarvitaan, koska hakukoneet löytävät tietoa myös kuvien tiedostonnimistä ja kuvateksteistä. Lisäksi verkkoa käyttää moni ihminen, joka ei näe; he käyttävät ohjelmia, jotka lukevat testiä ääneen.

Kirjassa on paljon ohjeita, muun muassa kuinka pitkiä (tai oikeammin lyhyitä) erilaiset verkkotekstit saavat olla. Esimerkiksi verkossa olevan uutisen "pitää olla napakka, pituudeltaan alle 1500 merkkiä". Hyvässä sähköpostissa on alle 1000 merkkiä, samaten verkkotekstissä. Jos verkkotekstissä käyttää väliotsikoita, silloinkin pitäisi pysyä alle 3000 merkissä.

Uutisiin liittyy myös otsikoinnin ongelma. Otsikko joka on kiinnostava tänään voi olla käsittämätön kahden vuoden päästä. Mutta onko sillä enää väliäkään?

Kirjoittaja pohtii myös hakukoneoptimointia ja niitä keinoja, joilla tuloksia yritetään manipuloida, varoitellen seurauksista: "Google poistaa sivusi tuloksistaan myös silloin, jos olet maininnut tiettyjä suosittuja avainsanoja turhaan sivuillasi tai sen koodissa." Tällaisia sanoja ovat muun muassa "tunnetut brändit, kuten Nokia, BMW tai vaikkapa Coca-Cola".

En ole itse tämmöiseen sensuuriin törmännyt, mutta toisaalta en ole koskaan yrittänyt mitään hakukoneoptimointia tehdäkään.

Hakukoneoptimointiin liittyy myös verkkotekstien pituus: pitkät tekstit voivat tuoda hakukoneiden kautta lisää lukijoita, mutta toisaalta pitkiä tekstejä ei jakseta lukea läpi. "Verkko on täynnä turhuutta, eikä sitä kannata lisätä tarkoituksellisesti."

Monet asiat ovat yksinkertaisia, esimerkiksi myynti sähköpostitse:

• 1. Hoida asiakkaan päällimmäinen kysymys tai huoli.
  
• 2. Kohdista viesti asiakkaalle aidosti.
  
• 3. Tuo lisäarvoa, joka on a) asiaan suoraan liittyvää tai b) asiaa läheisesti koskevaa.
  
• 4. Muista hyvät tavat ja positiivinen viestintä.
  
• 5. Ennakoi, mitä asiakas seuraavaksi tarvitsee.
  

Vaikka tuo yllä oleva lista näyttää yksinkertaiselta, käytännössä asiat eivät suju aina näin hyvin. Esimerkiksi: mitä jos tyytymätön asiakas lähettää hyvin aggressiivisen valituksen sähköpostitse? Toinen ongelma on aito kysymykseen vastaaminen: jos asiakas kysyy Audista, kerro Audista äläkä tuputa tietoa Volvosta tai BMW:stä. Ja viimeinen kohta, se on tärkeä. Usein kyllä kerrotaan vastaus - esimerkiksi hintatieto - mutta jätetään kertomatta, miten hoitaa seuraava askel, esimerkiksi tilauksen tekeminen.

Kortesuo tiivistää tämän hyvin: "Jos olisin itse asiakas, mitä tekisin tai tarvitsisin seuraavaksi?"

Yhteenveto: Erinomainen, lyhyt, hyödyllinen kirja kirjoittamisessa verkkoon. Paikka paikoin teksti oli vähän rutiininomaista, mutta kaikin puolin kyllä selkeää. Vastauksia kysymyksiin joita en osannut kysyäkään!